United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Grip ja Inger-Johanna kävelivät edellimäisinä. Kummallinen, tiheä auer oli tänä iltapäivänä; se verhosi kokonaan alhaisen laakson, mutta ylhäällä tunturilla oli ilma niin heleän kirkasta.
Kapteeni kyynelsilmin seurasi häntä katseillaan ja kun he taas tulivat sisään, sai Inger-Johanna kaapista pullon, antaakseen jokaiselle ulkoväestä ryypyn kotiintulijaisiksi. Huoneessa odotti illallinen; puhtaalla pöytäliinalla oli tuoretta, punaista lohta ja hänen mieliruokaansa mansikoita ja kermaa.
"Herran tähden, tekin täällä, neiti!" huudahti ala-upseeri ja ojenti hetikohta vartalonsa suoraksi tervehtiäkseen häntä sotilaan tavalla, kun Inger-Johanna ohjasi hevosensa sinne ja tarkasteli punaisen täplikkäitä, kiiltäviä kaloja, jotka riippuivat satulalla.
Inger-Johanna loi silmät äitiinsä melkein tuskan katseella. Kipeä taistelu syntyi hänen tajunnassaan... Häntä, joka aina keinon keksi, näkyi nyt äkkiä neuvottomuus hämmentävän...
... "Sitte", jatkoi Inger-Johanna matalalla äänellä, entistä kalpeampana ja tunteittensa kiihoittamana... "Niin, enhän tahdo sitä salata teiltä, isä ja äiti, koskette muuten minua ymmärtäisi sitte niinkuin salaman kirkkaudella välähti mieleeni, että yhden, jopa kahdenkin vuoden kuluessa oli koko sieluni, asunut erään toisen luona"... "Kuka se olis?" "Grip!" kuiskasi hän.
Minä tahdoin löytää jotain uutta, nähdä mitä siellä oli." "Juuri niinkuin mekin kuvailimme kaupungista!" huudahti Inger-Johanna. "Neiti, teidän pitäisi seurata isäänne vähän matkaa tunturille!" "Sepä ei olisi niinkään tuhmaa!" arveli kapteeni ... "ei ollenkaan mahdotonta ... ei suinkaan, saisit ratsastaa Grönnelid'in karjamajoille saakka."
Hän kävellessään tavan takaa pysähtyi ja se, jonka piti olla hänellä apulaisena hänen käydessään töitä katsomassa niityillä ja vainioilla, jonka piti seisoa, kun hän seisoi, ja kävellä, kun hän käveli, oli Inger-Johanna. Oli niinkuin hän olisi mielinyt katsella itsensä terveeksi tuohon solakkaan vartaloon ja sen ohessa tulla vakuutetuksi siitä, ett'ei tyttö surisi.
Ainoastaan siitä tavasta, millä hän kohteli ja puhutteli Inger-Johannaa, olisi sokeakin voinut selvästi huomata asian laidan. "Ainoa, joka ei sitä käsitä, vaikka häntä tuhansin tavoin siitä ahdistetaan, on juuri itse Inger-Johanna.
Illan siimespaikasta, ladon seinustalla tulivat esiin nämät mainitut kaksi miestä. "Onko nyt sopiva aika tulla ihmisten luo?" vihoitteli kapteeni... "No niin, pitää siis konttoriin taas!" Sitä pikaa astui hän pihan poikki, vilkasi kaivolle ja viittaili arkihuoneen ikkunaa kohti: "Pikkutytöt! ... Inger-Johanna ... Thinka!" huusi hän yhä kovemmalla äänellä.
"Inger-Johanna jäi seisomaan ja tuijotti lattiaan. Tuntui siltä kuin hänessä tapahtuisi jokin muutos; hän huomasi varmaankin jotain siitä, mitä Grip tunsi. "Monelle perheelle oli mieluista että kuvernööri eroitti hänen konttoripalveluksesta, koska he niin yht'äkkiä lakkasivat tarvitsemasta hänen apuansa koti-opettajana.