Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
"Niin, jospa isä toteuttaisit tuon tuumasi!" huudahti Inger-Johanna innokkaasti. "Nyt haluttaa minuakin nähdä minkälaista siellä on... Luulen, että me aina ennen ajattelimme maailman loppuvan tuolla omaan karjamaahamme." "Minullahan on peite kanssani satulalla, ja jos he kerran minulle voivat hankkia yösijaa, niin kyllä sinäkin saat siitä osaa." "No, no, Morten! jätä ihmiset rauhaan!"
"Minäkö muitten tyttäreksi? minut otettaisiin pois sinun ja isän luota! Ei milloinkaan, mieluisammin en ikinä sinne matkusta!"... Inger-Johanna istahti jauhokirstun kannelle ja alkoi ääneen itkeä.
Ja edustuvassa istui Inger-Johanna isän kanssa sohvalla ja äiti tuolilla, kertoen heille, miten oli taistellut ja työskennellyt voidakseen kuvitella, että hänen tuli täyttää elämänsä tehtävä yhdessä Rönnovin kanssa. Niin, hän oli rakennellut tuulentupia koko pitkän rivin...
Inger-Johanna oli auaissut hänen silmänsä ja hän taisi ainakin aavistaa sitä mahdollisuutta että nais-ihminen kuitenkin saattaisi tulla onnettomaksi edullisissa naimisissa.
Olen kyllä tarkoin ajatellut ja laskenut sitä. Inger-Johanna yksistään tulee meille tänä vuonna maksamaan yli sata taalaria ... ja kun Thinka lähetetään Rysylkeen, ei kaksikaan sataa riitä." "Yli kaksisataa taalaria! Oletko hullu? Oletko hullu ... suorastaan hullu? Luulen, että joku kaira päässäsi on kallellaan." Hän käväsi äkkiä poikki lattian.
"Arvatakseni äiti tulee sinua kiittämään! Eikö niin, Gitta? niin on sinulla naula, johon ripustaa edes yksi heistä... Muuten ei Inger-Johanna lienekään kumpaseltakaan meistä kauneuttaan perinyt.
Poukkopaikassa ei Inger-Johanna voinutkaan ylläpitää tasapainoa ja oli ei, hän jäikin seisomaan! Tuo tuli siitä, että hän vilkasi makuukamarin ikkunaan, nähdäkseen, josko isä häntä katselisi. Tämä siellä käyskenteli ja puki päälleen.
Inger-Johanna nykäsi äkkiä, keltainen kalan vatsa tuli päivänpaisteessa näkyviin vedenpinnalle. Muutaman kerran rajusti nykäistyään siimaa, nousi hän puoleksi seisoalleen ja veti sitä ylös järvestä. Nostaessaan kiiltävän kalan korkealle veneen laidan yli, huudahti hän riemuissaan: "Tämä on ensimmäinen kala, jonka olen saanut eläessäni!" Grip irroitti sen koukusta ja heitti sen kauas järveen.
Auttihan hiukkasen, kun he panivat jalkansa käsipuitten alimman riu'un alle tai jos he kyykkyivät alas ja istuivat jaloilleen. Thinka kesti, koska Inger-Johannakin kesti; vaan viimein ei se hänelle kuitenkaan enää käynyt päinsä, hänen jalkansa olivat jo aivan tunnottomia. Ja nyt Inger-Johanna yksin riippui käsipuilla...
Tyttö syleili tulisesti isäänsä ja kapteeni pelästyneenä ja hämillään vei häntä sisälle porstuaan äidin luo, joka oli aivan mykkänä. "Mikä, mikä sinua vaivaa, Inger-Johanna?" kysyi hän vihdoin. "Mikä nyt on? mikä nyt on, Inger-Johanna?" huudahti äiti. "Mene sisälle, mene vähä sisälle sinä, Jäger!" Hän tiesi, ett'ei miehensä saattaisi suuria kärsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät