Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Yhtenä iltapäivänä, kun hän oli noussut päivällislevoltaan ja huokotellen turhaan harkinnut puhki päänsä mitenkä taas saisi iltansa jotenkaan siedettävästi kulumaan, astui hän paitahihasillaan äitinsä huoneeseen ja selitti, että hän on aikonut lähteä hieman matkustamaan. Matkustamaan, sinäkö poikani? Ja mitä varten ja minne?
Toisella kertaa, jolloin he jälleen olivat eri tahoilla iltansa viettäneet, kysyi Johannes Liisalta, mitä heidän, Liisan ja Muttilan, oli tapana jutella keskenään. Milloin mitäkin, vastasi Liisa. Hän puhuu tavallisesti taiteesta, minä muista maailman asioista. Mitä hän sanoi, kun sinä tulit yksin? kysyi Johannes edelleen. Ei mitään, vastasi Liisa välinpitämättömästi.
Niissä käydessänsä wietti hän iltansa rawintoloissa, sillä olihan siellä olewa elämä hänen mielestänsä niin wapaata ja "wiiniä". Siellä luuli hän olewan elämän ja siwistyksen keskipisteen, johon kaikki hienous kokoontui . Karsaasti siellä moni Kaaperia katsoi, Mutta katsoipa moni lempeästikin niin: olipa hänellä suosijoita sen mukaan kuin joku häntä tarwitsi.
Eräänä pyhä-iltana oli taas kylän nuoriso Lukulassa koossa ja ensi kerran Iikan ja Annin välin ilmitultua rohkeni Annikin pujahtaa Lukulaan, jäljempää toisten sinne tuloa. He lukivat siellä sanomalehtiä ja mikä mitäkin kirjaa iltansa kuluksi ja Lukulan Matti selitti heille yhtä ja toista; joku heistä luki kerrallaan ääneen ja toiset kuuntelivat.
Ei kuullut mehevimpiäkään sukkeluuksia. Oli väsynyt ... vetäytyi levolle heti, kun pääsi palvelijain huoneeseen ... korjaili ja somisteli vähiä vaatteitaan... Mietiskeli, kuinka saisi edes korinsa takaisin Käkriäisiltä. Ei voinut sinne kirjoittaa: häpesi. Sillä tavoin vietti miltei kaikki iltansa. Ani harvoin kävi toveriensa kanssa huveissa. Kerran isäntä haukkui hänet pahanpäiväisesti.
Läksi kieltä etsimähän. Astuvi ahoa myöten: istui immikkö aholla, nuori neitonen norolla. Ei se impi itkenynnä, ei varsin ilonnutkana; ilman lauloi itseksensä: lauloi iltansa kuluksi, sulhon toivossa tulevan, armahansa aikehessa. Vaka vanha Väinämöinen tuonne kengättä kepitti, ilman hampsi hattaratta. Sitte sinne tultuansa alkoi hapsia anella.
Heitä ei ole vielä ennen kutsuttu, mutta nyt heitä pyydetään tanssiin; ja kun sellaisia tuliaisia tuodaan aina jokaisena iltana niin kauan kun häät kestävät, pitävät tämän edun, "maitotallukkana" käymisen, kaikki seudun piiat vuorottain, käyden kukin iltansa häätalossa, saadaksensa tanssia.
Mutta hän ei tahtonut saada oikein vauhtia tällä kertaa. Ne ikäänkuin unohtivat, että oli hänen iltansa, eivätkä välittäneet juuri maistella. Luutnantti R:kin oli tyyni selvä. Kerrottu oli nimittäin niin merkillinen ja hämmästyttävä uutinen, että siitä puhellessa kaikki muu tahtoi jäädä mielestä. Eräs pappi, arvoltaan rovasti, oli vangittu nimen väärennyksestä!
Sama iloisuus, vaikka vielä innokkaampi, kaikui vastaan Tukholmassa. Ensimmäisen iltansa vietti hän siellä Jakobsson'in seurassa, joka pitkässä esitelmässä kertoi kaikesta siitä, mitä joko "P.C.G. seura" taikka hän itse puolestaan oli toiminut jouduttaaksensa kuningattaren luopumista hallituksesta ja niin pian kuin mahdollista saattaaksensa valtikan prinssin käsiin.
Hän kasvatti omituisia kasveja, joiden kukat olivat tulisen värisiä; hän sanoi tuntevansa lumen tuoksun: väitti sen muistuttavan vaniljan hajua; hän luki Tagorea, ja tutki viime aikoina myöskin Swedenborgia. Melkein kaikki iltansa Svea vietti yksin kotonaan, kärsien äitinsä oikut, lueskellen ja ommellen. Mutta salassa hän varmaankin toivoi vielä jotakin Falkista.
Päivän Sana
Muut Etsivät