Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Se valaisi nyt kirkkaammin kovettuneita, juomuisia kasvoja, kun mies kaiken näkövoimansa jännittäen tuijotti kirjaan. Huulet olivat tiukasti yhteenpuristettuina ja niiden ympärille näytti pysyväisesti asettuneen omia edesottamisiaan hyväksyvä ylimyksellinen ivahymy. Tuli varhainen kevät. Hyvissä ajoin huhtikuulla jo paljastui maa ja ilmat lämpenivät.
Ja koko sinä kesänä ei minulla ollut huvitusta sen suurempaa kuin aina olla kahden kesken hänen kanssaan, pitää seuraa hänelle, hoitaa häntä, käydä sateen jälkeen levittämässä purjeet kuivumaan ja tulla taas takaisin ne kokoamaan yöksi. Ja koko sinä kesänä ei hänellä ollut kilpailijaa suosiossani. Mutta sitten tuli syksy ja sateet ja rumat ilmat ja kylmät tuulet.
HIPPO. Kullervo, minun suvaitse Soiton kielillä sotia, Loitsun hengessä helistä Täynnä ilmat innostusta, Kunnes tenhosa tärinä, Puissa, pilvissä kohisten, Viuhkinalla, vauhkinalla Hurmannut on joukkoasi, Voiton vimmalla rajulla Sitte soittoni soristen Riutukohon miekat soivat. KOTRO. Tuo on mielehen jumalten, Sit' elä häneltä kiellä. KULLERVO. Muuhun et kykene, soita.
Päivä toisensa perään kului kesäkuuta, mutta ilmat pysyivät yhä talvisina, luonto jäykkänä ja kuolleena. Ihmisten huulet alkoivat näyttää omituisen sinisiltä, ilo ja nauru olivat käyneet harvinaisiksi.
Olihan kuultu, että sana vaikutti ihmisiin ja eläimiinkin, että sana siirteli kiviä ja repi puita juuriltaan, eikä kukaan epäillyt sitä, että hyvä tietäjä sai ilmat ja vedet mielensä mukaan läikähtelemään, mutta sitä ei oltu ennen kuultu, että isot kirkot olisivat ilmaan nousseet ja siellä kumolleen keikahtaneet.
Hyvä hankapurje kiidätti meitä milloin 8, milloin 10, välistä, 12:kin solmunväliä tunnissa. Ilmat olivat kauniit ja tasaiset. Kaikki näytti erittäin suotuisalta meille, ja kaikki olimme, sekä päällystö että miehistö, rattoisalla tuulella. Merimiesten iloiset, elonvoimaa uhkuvat laulut ilahuttivat naisiakin erinomaisesti.
Sitä paitsi olivat ilmat muuttuneet vilpoisemmiksi, niin ettei päivälläkään kulkeminen käynyt rasittavaksi. Mutta kyllä ne olivatkin olleet kamalia öitä, joina olin tuon matkan kulkenut. Vielä säilyy selvänä muistossani eräs yö. Oli pilkkoisen pimeä, niin ettei omaa kättään edessänsä nähnyt. Tuon tuostakin kompastuin epätasaisella rautatiellä ratapölkkyihin.
Kaikessa sama on tahto, vaisto valtava, ijäinen: toivo kuolemattomuuden. Suurimmassa, pienimmässä: elää itsensä ylitse, suojata oman-sukuista. Tuo on luonut luomakunnan, linnut puihin laulamahan, maat, ilmat iloitsemahan. Tehnyt valtiaat väkevät, templit, linnat, taidetarhat, askaret aren ja pyhän. Soinut kansan kanteleissa, työssä, toimessa inehmon, leikissä suvisen luonnon.
Olen paljon syntiä tehnyt, ja kaikki haluni on ollut maallisiin asioihin. Olen ylentänyt itseni taivasta korkeammalle ja olen alennettava maan syvyyteen. Kaikki, mitä minussa on, on syntiä ja pimeyttä, jos ei pyhä henkesi valaise minun pimeyttäni. Herra, ole minulle armollinen ja valaise minua kasvoillasi. Kurita ilmat ja myrskyt!
Suojat ilmat eivät olleet vielä alkaneet, ja jo kohta viiden viikon ajan oli taivas päivisin pysynyt sinisen kirkkaana kuin kristalli ja öisin ollut huurteisia tähtiä täynnä, niin ankara kylmä vallitsi avaruudessa, joka levisi tasaisen, kovan, loistavan lumikentän yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät