Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Sen jyrkät, kallioiset rannat Vastarinta ijankaikkinen on myrskyss', Koska aavan meren vallattomat lapset, Kuin sotajoukko kransattuna, päällekarkaa, Anastaaksens Lintukodon kauniin saaren.
Minä, eksynyt vieras isäini turpeesta, elän vieraan armoilla, mutta kuitenkin minä tahdon laulaa ylistyslaulua, sillä vielä on Suomen kansa elävä." Ja nyt alkoi hän laulaa: "Oi ukko, ylijumala, Auttajani ainoiseni;" mutta keskeyttäen äkkiä sanoi hän: "Herra, ijankaikkinen Jumala, säilytä järkeni.
Tämän palvelian päätoimi oli riiteleminen kyökkipiian kanssa; jossa suhteessa hän oli täydellinen Whittington, mutta ilman tämän kissaa taikka kaukaisinta toivoa päästä Lord Mayor'iksi. Minusta näyttää, kuin hän olisi elänyt ainaisessa kattilan-kansien sateessa. Hänen koko olemisensa oli ijankaikkinen kahakka.
Sinun yksinään tulee tehdä se; sillä tämä työ on Sinun eikä minun. Minua ei mikään asia tuo tänne. Minulla ei ole mitään asiaa puollustettavana, minulla ei ole mitään riitaa mailman suuria vastaan. Minäkin soisin, että päiväni kuluisivat onnellisesti ja levollisesti. Mutta asia on Sinun. Se on oikea, se on ijankaikkinen. Herra, auta minua; Sinä, joka olet uskollinen, Sinä, joka olet muuttumaton.
Kirkkautta, loistoa ja tulta vastaan hänen omassa silmässään ja hänen kauniissa, heloittavissa kasvoissaan taivaan kajastus minusta kuitenkin oli ainoastaan kuollut ja himeä. Kirkkaus hänen kasvoissaan niin minusta tuntui oli heijastus siitä auringosta, joka on näkymätön ja ijankaikkinen, ja niitten loisto ei ollut illan vaan aamun ruskoa.
Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi. Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin. Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme! Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen Voittaisko sen! Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.
Silminnähtävästi rauhallisempana laski hän päänsä jälleen tyynylle, loi silmänsä ylöspäin ja alkoi juhlallisen hartaasti ja sammuvalla äänellä: "Kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme on ijankaikkinen ja ainoa Jumala!... Kiitetty olkoon hänen nimensä, hänen valtakuntansa ja kirkkautensa " ääni loppui hiljaiseen huokaukseen; hänen päänsä kallistui hitaasti syrjälle.
Eikä kaikki tuo estäisi minua, sanoi d'Artagnan, jos vaan tietäisin missä herttua Buckingham nyt on, ottamasta häntä kädestä ja saattamasta häntä kuningattaren luokse, vaikka se ei olisi muuksi kuin kardinaalin raivostuttamiseksi; sillä meidän todellinen, ainoa ja ijankaikkinen vihollisemme, hyvät herrat, on kardinaali, ja jos me vaan voisimme löytää keinon, millä saada hänelle tehdyksi jonkun julman kepposen, niin minä, sen tunnustan, panisin mielelläni pääni alttiiksi.
"Niin ihastuttavan kaunis ja kuitenkin niin kopea." sanoi Sigismund, katsoen hänen peräänsä; "sinun pitää oleman minun, jos vaikka sieluni menisi saatanalle sinun omistamisestasi. Tuo Maria, se ijankaikkinen kyynelten lähde, on sitä paitsi minua aikoja sitte suututtanut. O, Signe, sinun kopeutesi tekee sinut minulle vielä viehättävämmäksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät