Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Sinä narri! *Ijankaikkinen* ei ole mihinkään määrättyyn paikkaan rajoitettu kuva; Jumala ei ainoastaan ole siellä, vaan myöskin täällä, tahi sitten ei missään. Hän on hengityksessäsi, ajatuksissasi ja teoissasi, ja sinä olet viisas, jos sen aina muistat.
Tuo hänen ijankaikkinen tunteellisuutensa, jolle hänen toverinsa aina ennen olivat nauraneet, oli vallan viedä häneltä koko miehuuden Alma oli nyt sellainen ajattelematon "Ajattelisit joskus omiakin syntejäsi", oli Alma hänelle kerran sanonut, kun hän moitti Almaa jostakin. Siinäpä se oli. Itsessään hänessä mahtoi olla syy, hermoissa, missä lieneekään. Ja hän rupesi ajattelemaan "omia syntejään".
Minussa löydät mieluisen uhrisi, ja tuskinpa olet koskaan ennen tehnyt mieluisempaa ja otollisempaa työtä. Mutta voi! minua peljättää ja kauhistuttaa. Välttäisinkö sillä ijankaikkisen rangaistukseni? Ei, ei, sitä en välttäisi. Ijankaikkinen, kauhea Jumalan viha ja rangaistus odottaa minua kuolemani jälkeen. Voi minua, voi sinuakin ja lapsiani!" vaikeroitsi Jaakko yhä. "Ei niin.
Puolihämärässä kamarissaan makasi Lovisa ja katseli harmaata taivasta, mietiskellen, mitä tuon verhon takana mahtaisi löytyä, jos voisi tunkea oikein kauas sen taakse. "Siellä istuu" hän ajatteli "Ijankaikkinen ja hänen laumansa häntä ympäröivät ja ehkä minun kohta pitää ilmestymän siellä tekemään tiliä elämästäni.
Siitä kirja avautui, ja hänen silmänsä sattuivat heti ensimmäiseksi seuraavaan: "jokainen joka veljeänsä vihaa hän on murhaaja; ja te tiedätte ett'ei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä". Enempää ei hän voinut lukea, silmät tosin tuijottivat kirjaimiin, mutta ajatukset olivat poissa.
"Ja murhattu isäni! mutta meidän on muistaminen, että mitä ihmiset jättävät rankaisematta, rankaisee ijankaikkinen kostaja". Amalia ei vastannut mitään, vaan pitkitti itkuaan. Paavo katseli häntä silmiänsä pois kääntämättä, kuunnellessaan ulospäin taistelua. Kivärinlaukaukset olivat tauonneet ja ainoastaan kaukainen hälinä ilmoitti, että Venäläisten joukko oli vetäytynyt rantaan päin.
Auta minua, ijänkaikkinen Henki, eläkä anna minun tulla niiden kaltaiseksi, jotka ovat maassa kiinni, kunnes maa vieree heidän ruumiin-arkkunsa yli: ja te! te minun kansani suuret henget, joiden teokset ovat minua tänne seuranneet, vahvistakaa minua ja sallikaa minun aina istua teidän jalkainne juuressa. Jokaisella pellolla on oma historiansa.
Sen lupauksen teit, jos petosta Sä Elman sydämmessä löytäisit; Nyt löysit sen, hän unohtukoon siis. TYKO. Enskerran hänet nähtyäni nyt, Kun karkuretkeltämme palasimme, Ei ollut hän niin ihana ja jalo Mun silmissäni. Ihmeellistä kyllä. Nyt oli hän kuin lupauksen maa, Niinkuin se toivo ijankaikkinen, Mailma mihin pyrkii.
Mutta se vapaa, henkinen olemus, joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo herännyt Nehljudofissa. Eikä hän voinut olla siihen uskomatta. Niin tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen hänen ja sen hänen välillä, jommoisena hän tahtoi olla, tuntui heränneelle henkiselle olemukselle kaikki mahdolliselta.
Ei ainoastaan valtakuntia, ei ainoastaan mailmaa, joka on täynnä hopeata ja kultaa, ei ainoastaan taivasta ja maata, vaan Poikansa, joka on yhtä suuri, kuin Hän itse se on: ijankaikkinen ja käsittämätön; lahjan, joka on yhtä ääretön, kuin Antaja, kaiken armon lähde ja alku; niin, kaikkien Jumalan rikkauksien ja aarteitten omistuksen."
Päivän Sana
Muut Etsivät