United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Köyhähköjä ne Bjelajeffiläiset olivatkin, vaikka ei tuota hänkään ollut yletön rikas. Vot sinullekin, Andrei!... Ryyppy sinulle! taritsi hän itselleen Bjelajeffille. Tuo pani pois suutaroimisensa, nosti silmänsä, huokasi hartaasti ja kulautti. Passipo! kiitti hän ja pyyhki hihalla suunsa. Kiitos. Sinulle, Iivana Ivanovitsh, passipo! toisteli hän ja yritteli työhön.
Iivana meni heitä vastaan, tiedusteli heidän töitään ja auttoi heitä kapineitten korjuussa, samalla asettaen rikkinäiset länget syrjään korjattaviksi; tahtoipa vielä pistää aitan alle seipäät, mutta kovin jo rupesi käymään pimeäksi.
Aaaaa! hoksasi nyt Iivana, että Annushkalla mukamas on joku kipeä kohta, ehkä ajettuma tai muu, pani pois remelin ja selitti: Ei sitte sovi... Jos kerran on syntymävika niin... Herra varjelkoon siihen lyömästä... Synti. ... Sairasta lyödä, synti tarkoitan, koki hän selventää ja oikaisi: A vot minun muorilla... Hänellä, tarkoitan, ei ollut syntymävikaa ja siksi sopi... Kun viidettä päivää torasi, niin yksi kerta sopi...
Kun siis kylän lähettyvillä joukko puoli-juopuneita iso-peskiiläisiä vastaantulijoita hanuria rämisyttäen ajaa remusi ohi solvaten Ropottia tshuhnaksi, niin siellä takana jalkojansa riiputtava Iivana antoi niille jo Ropotin puolesta vastaan: Entäs sinä itse!... Koiranpoika... Eh sinä! Ne menivät, remusivat nuo vain, hoilottivat ja hanuria yhä vinguttivat.
Andrei keskeytti suutaroimisensa, katsoi pitkään ja hölmöili: Iivana Ivanovitsh ... sinä? Naimaan!... Kosimaan! ilmoitti silloin Iivana rutosti, katsoi ennallaan, antoi hymynsä yhätikin laajeta, ryyppäsi kertasen ja lisäsi selityksen: Vot, Durnjakinin leskeä... Annushkaa naimaan.
Osiippa sentään oli paksuinturkkisin. Repaleinen Vanjka soitteli, rämisytti hanuria. Sen Jegor Kyratskinin, Aleksandrovitshin poikia se oli, ja siksi kai hanurimieskin. Oli mölyä. Hih!... Vanjka!... Ih! hihkasi hänelle jo siinä Iivana ja Osiippa auttoi: Vanjka! hoki hän, sinulle ihkaistaan!... Kuuletko?... Eh?
Ja siinä hän hoksasi, niisti ja hörppiessään todisti: Pipotti... Antti Pipotti... Ennen muinoin, tarkoitan ... otti ja hukkui ... Perkjärveen hukkui... Hän hörppäsi aimolailla ja peräsi: Niin että ei suinkaan hän se sama Pipotti oo?... Tää, joka eukkoan vitsoo?... Kuritukseksi vitsoo? Ei ... jei ... jei! epäsi sen Iivana umpimähkään.
Vähän aikaa nyt oli rauhallisemmat menot rajan puolella. Mutta sodan myrsky-pilvet kokoontuivat yhä synkemmiksi, kunnes v. 1495 puhkesivat hirveään tuuliaispäähän. Iivana väitti, eikä aivan syyttä, että Pähkinäsaaren rauha oli rikottu.
Ropotti tolkutti vastaan, mutta Iivana kinasi: Valehtelet!... Jumalauta valehtelet että Ropotti! Kuin valehtelen?... Häh? Puhutaan sinulle, että Pipotti ja... Merkitsee että sinä et ole Ropotti, vaan Pipotti... Kuuletko? Heh?
Iivana ikäänkuin mieteksi tuota ja virkahteli kuin ajatuksissaan: Da... Se on totta että ... Matvei kuin Matvei ja jotta Iivana kuin Iivana, mutta...! Mutta siinä hän rutosti kysyi: Mutta entäs mitäs siitä seuraa?... Vot siitä että: Iivana niin Iivana ja että Matvei niin Matvei?... Eh?