Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Joukko kansaa keräytyi heidän ympärilleen; töin tuskin saivat heidät eroon. Niin sai asia alkunsa. Kaapo kääri partansa palan paperiin ja meni käräjiin etsimään oikeutta. En minä sitä partaani sitä varten kasvattanut, että pisanaama Iivana sitä repisi. Ja hänen vaimonsa kehui naapureille, että nyt he Iivanan panevat ahtaalle ja toimittavat Siperiaan, niin pääsi vihollisuus valtaan.
Kyllä minä sinut nyt kouristan, arveli hän, nyt et pääse mihinkään. Mutta ontuva varmaankin kuuli askeleet, katsahti taakseen, ja kuinkahan lieneekin päässyt hyppäämään, mutta niin luisti pitkin aitan sivua kuin jänis. Et nyt vain pääse, huusi Iivana, ja kiidätti hänen päälleen.
Ja niin painui Iivanan käytöksestä loukkautunut ukko Durnjakin yhä nyreämmäksi ja hänessä kytemään päässyt ammattikateus kehkeytyi siinä ryypyn ääressä katkeruudeksi, jopa lopulta kuin pikku vihaksi. Päästäpä vaikka käsiksi moiseen mieheen, niin pölisyttäisi hän sitä, että karvat tupruaisivat. Mutta ei Iivana mitään tuon pahempaa aavistanut.
Iivana oli oikeastaan tavallistakin hyvätuulisempi: Mieleinen morsian ja pullokin siihen vaikutti, vaikka hän ei juovuksissa ollut. Pullonsuu vain muutoin törötti taskunsuusta.
Annushka toki ehätti sovittajaksi, kehoitti Iivanaa, kuin ukkoaan ylenkatsoen: Heitä, Iivana!... Anna ukon olla!... Ei hän niin mitä ymmärrä, mutta turisee vain, että... Aleksei Aleksejevitsh turisee ja... Heitä Iivana, ukko!
Ja taas siinä oltiin, istuttiin, kökötettiin. Kumpikin toteutti oman rotunsa kansallista tehtävää: Iivana hymyili, haisi viinalle, sipulille ja kurkulle ja hattupää Ropotti töllötti tyhmänä, tupakoi, syleksi ja pyyhiksi nenäänsä nutun hihalla. Ja molemmat he olivat vilpittömiä ystävyksiä.
Ei... Puhemiehenä... Iivana Ivanovitshin puhemiehenä, oikaisi puhemies-Annushka ja tenäsi: Niin että järkiään venäläinen ... oikeauskoinen venäläinen, eikä vain tshuhna... Sulhanen tää sinun! Luoja minun!... Luoja minun! Ihan siinä oli leskeltä pää mennä sekaisin. Hän touhusi, siunaili: Kiitos sinulle, Luoja, että oikea venäläinen ja että oikeauskoinen ja...
Iivana keskustelee viisaasti puhemies-Annushkan ja ukko Durnjakinin kanssa, ratkaisten heidän riitansa jalosukuisuuksista ja ylhäisyyksistä. Iivana ja Ropotti olivat ajaneet hevosensa trahtierin, kyläkapakan, pihaan. Ryypytkin nuo siinä piti vielä kertaseen suuhun kuitata ennenkuin kosimaan lähti. Mutta nyt he jo kompuroivat morsiustaloa kohti, tosin sitä väärää.
Oli aivan pilkkosen pimeä; mutta kuitenkin Iivanan silmät vallan hyvin jo oppivat eroittamaan esineet pimeässäkin: hän näkee koko nurkan, auran ja katoksen. Siinä hän seisoi aikansa ja katsoi, mutta ei nähnyt mitään. "Arvatenkin silmäni pettivät", arveli Iivana, "mutta kierränhän kuitenkin talon" ja hän lähti hiipien, pitkin aidan vierustaa.
Nyt se kerralla ratkesi. Kelpo Iivana Gavrilovits päästi karaistuista keuhkoistaan pitkän huudon, joka koko ajon kertomana mahtavana jymynä salojen kaikujen lisäämänä vyöryi eteenpäin valtavissa äänenlaineissa. Muutamia minuuttia kului tässä kummallisessa mielenvirityksessä pau! muutamia silmänräpäyksiä pau! taas hetkinen pau! ja vieläkin kaksi laukausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät