Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta Iivana nauroi, ihan vatsansa pohjasta lasketteli. Eukko kiukustui, sadatteli, poistui ja uhkasi hakea poliisipristavin. Ja niin odotti nyt pristavin tuloa ukko Durnjakin ja Annushka, tää morsian. Iivanan kimppuun he molemmat sitä kokivat hakea ja niin uhkasi Iivanaa ja Ropottia esivallan miekka. Ja palasikin tuo poliisipristavi, palasi ja odottajille heti äkäisesti hönkäsi.
Ryssä!... Hih! karjui Ropotti ja särki astioita. Potaatti-nenä ryssä!... Ih! karjui hän. Iivana raivostui ja karjui vastaan: Pipotti... Hih! karjasi hän ja niin tarrasivat toistensa niskaan miehet, Iivana Ropotin, Ropotti Iivanan niskaan. Vimmatusti he toisiaan siinä repivät, lattialla piehtaroivat ja karjuivat, kirosivat. Kapakan isäntä lähetti pojan jo hakemaan poliisipristavia.
No... Riippuu mikä paisti sitte... On sianpaisti... On raavaspaisti... Sitte kotletti... Pihvi... Tavallinen paisti... Vot paisti... Mutta yhä vaati Iivana, hörppäsi ja tiedusti: No... Otaksukaamme kotletti... Tai tavallinen paisti, otaksukaamme?... Kuin paljon pitää?
Iivana lupasi meille tavaraa montakymmentä hevoskuormaa ja kaikki rahat mitä voitamme. Nyt olemme voittaneet 'ruotsin' päällikön, mutta päällikkömme menee voiton kanssa karkuun, puhumatta meille sanaakaan, se on kauniisti tehty!" "Se rosvo ja rosvojen rosvo, kunniaheitto karkulainen, petturi, lurjus, tuulenajo, suokuikka, sehän varastaa kaikki mitä muut työllä ja henkensä uhraamalla ansaitsevat.
Ja Iivana: Jei bohu, vannon, että toraa!... »Uhallakin toraan«, sanoo, ja toraa... Viidettä päivää jo toraa... Eh mikä akka, päivitteli jo ukko ja veti pikilankaa.
Eukkojen kurittamisesta, näet, kun puhe siinä asiaa sivusi, niin ukko suutaroidessaan äkkiä peräsi Iivanalta: Entä sinä... Mikä sinun nimesi olikaan? Iivana Ivanovitsh. Vot, Iivana Ivanovitsh ... tarkoitan... Sinä, tarkoitan, et kurittanut muoriasi? Herra varjelkoon! torjui hymyilevä Iivana moisen syytöksen.
Siinä mielessä hän taas alkoi: Vot, minun nimeni on Iivana Ivanovitsh ja sinun, kuoma, Matvei Ivanovitsh, mutta, vot, minun kyytimies ... ja kosiomies tää... Hän, vot, on tshuhna. Kyllä ne durnjakinilaiset olivat sen Ropotin älystäkin huomanneet. Työssään tuhertaen ukko Durnjakin tuo vain virkkoikin: Tshuhna kuin tshuhna!... Niin että mitäs siitä erikoista seuraa?
Niistä pitäköön vanha Iivana-äijä huolta. Leenasta oli Marian hyvyys liiallinen, hän sitä suorastaan moitti. Maria siihen ei vastannut mitään, ja vihdoin Leenakin itsekseen ihmetteli tuota nuorta tyttöä, joka ilman nähtävää kärsimystä tyynenä ja jäykkänä väsymättä suoritti vapaaehtoista tehtäväänsä, lievittäen vihollisten ja ystävien kohtaloa. Vanha Iivana auttoi minkä voi.
"Mitä tämä on, ystävät!" huusi Iivana, nosti kätensä ylös ja läjähytti ne taas lanteihinsa. "Eihän minun olisi tarvinnut muuta kuin temmata pois katoksesta ja polkea sammuksiin. Mitä tämä on? ystävät!" kertoi hän. Hän tahtoi huutaa, mutta ei saanut ääntä kulkustaan; hän tahtoi juosta, mutta jalat eivät ottaneet liikkuakseen, käyden kiinni toinen toiseensa.
Aioin jalkarautoihin kuuluvalla niittaustapilla kytkeä vankini kalliossa olevaan rautarenkaaseen kiinni, mutta Iivana pyysi minua kiinnittämään hänet vitjoihin, joten hän pääsisi vähäisen liikkumaan. Selitin, että ne olivat järven pohjassa kiinni; mutta Iivana oli ne pian vetänyt maalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät