Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


"Auta minua oikeuden, rauhan, vapauden ja kauneuden valtakunnan rakentamisessa, valtakunnan, jota Italian sulo aateloi ja germaanien voima puolustaa. "Sinä olet, Julius, rakennuttanut kirkolle luostarin, auta nyt minua rakentamaan ihmisyyden temppeliä. "Yksinäni olen minä, ystävä hyvä, onneni kukkulalla. "Yksin morsiameni odottaa lupaukseni lopullista täyttämistä.

Mutta eräs ajatus oli hänen lohdutuksensa: Kreivin tultua kyllä kaikki muuttuu paremmaksi! Kreivi on jalomielinen, kreivi on rikas! Hän on ymmärtävä kansansa tarpeet! Ehkäpä hän viskaa tynnyrin kultaa puutteen kitaan; ja enemmänkin kuin kultaa hän on luova säteen ihmisyyden päivänvaloa tähän tyranniuden pimeyteen.

Ihmiset minun ympärilläni ovat olleet pelkkiä konnia, tekopyhiä tai heikkoja nahjuksia. Te yksin olitte mies, ihminen tarkoitan, ja minunkin korkein päämääräni on siitä saakka ollut ainakin jossakin määrin samoja ihanteita saavuttaa. Moista ylistyspuhetta itsestään ei Johannes ollut ikinä kuullut. Hän ihminen! Hän, Johannes Tamminen, malli-ihminen ja uuden, nousevan ihmisyyden perikuva!

MARGARETA. Miksi aattelet niin? KARIN. Mahdanko aavistaa pahaa? En tiedä, mutta hyvältä ei tunnu mielessäni nyt. Kuinka olleekkin niin aattelin. CONON. Mutta erään linnan, vallankin tärkeän linnan päämiehen virkaa ei anneta muille kuin kauvan koetetulle ja kauvan kokeneelle miehelle. KARIN. Mutta uskollisuus itse on langennut ja saattanut ihmisyyden itkemään.

Vaikka »ihmisellä on monda hyvää omaisuutta», niin »nämät omaisuudet taidetaan wäärin käytettää.» »Paratiisin kielletystä puusta on tehty meille ehdon waaka: meille on wapaus suostua hywään taikka ryhtyä pahaan, niin totisesti kuin hywästä on sydämen riemu ja pahasta tunnon rasitus». »Oman hyödyn halu liikana vaikuttaa wiheliäisyyttä: järjen johdattamata wetää se vääryyteen». Kun ei sitä hillitä, seuraa siitä kateuskin ihmisyyden häpeäksi.

Hän jatkoi: »Kumouksellisten keskuudessa tapasin lämmintä ihmisyyden uskoa, hehkuvaa ihanteellisuutta, epäitsekkyyden, kieltäytymisen ja uhrautumisen iloa. Siellä elämä oli puhdasta, jaloa ja henkevää.

Sanalla sanoen: hän koetti unhottaa oman itsensä, yksityisen ihmisensä, voidaksensa ratkaista ihmisyyden arvoituksia; hän kiintyi kirjoihinsa, syventyi lempiopintoihinsa ja sai, pikemmin kuin luulikaan, menneisyyden unhotetuksi.

Emme kuitenkaan ole kokonaan toivoa vailla. Me emme voi unhottaa, ettei meidän ole täytynyt lähestyä mitään barbarilaispäällikköä, joka ei kykene pitämään arvossa sivistyksen vaatimuksia, taiteen luomia ja ihmisyyden lempeämpiä kehoituksia.

Aatteleepi tietysti: "Perrkelehen porrvari, kansan hiki taas on sille mennyt päähän, mässärille." Mutta kummempaakin nään. Ovest' ulos heitetään nainen, kasvot sinelmissä, toinen kenkä hyppysissä. Ah, ma arvaan, onhan taas joku nuori Toivo Maas porton rahat varastanut, kiitokseksi kurittanut. "Ihmisyyden ihanteet." "Isänmaa." Ja "aattehet". Paljon tunnen kaunehia sanoja ja lauselmia.

Mutta kansallisuudet, jotka ihmisyyden edistymistä palvelevat, säilyvät ja elävät yhtä kauan kuin yksilöisyys, kuin ihmiskunta. Sillä ne ovat luontoa. Mutta erikoistehtäväänsä suorittaaksensa, yleissivistystä nuorentaaksensa, pitää kansan elää ja toimia omasta hengestänsä. Tätä pohjaa pelastaaksemme nyt juuri olemmekin levottomat. Meitä liikuttaa siis kansallishenki.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät