Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ryssä!... Hih! karjui Ropotti ja särki astioita. Potaatti-nenä ryssä!... Ih! karjui hän. Iivana raivostui ja karjui vastaan: Pipotti... Hih! karjasi hän ja niin tarrasivat toistensa niskaan miehet, Iivana Ropotin, Ropotti Iivanan niskaan. Vimmatusti he toisiaan siinä repivät, lattialla piehtaroivat ja karjuivat, kirosivat. Kapakan isäntä lähetti pojan jo hakemaan poliisipristavia.
Koko maailmalle hän oli nyt synkkä umpimähkään. Mooses kehui: »Siullapa, Manasse, ei oo niin korkiita tapulii!» Se ärsytti. Toisia poikia se taas riemastutti. Ilon ja ylpeyden vallassa hyppi Atte ja riemuitsi: »Manasse!... Hih!... Hih!... Hih!» Se tarttui toisiinkin. Kaikki kolme alkoi hyppiä riemuissansa ja kirkua: »Manasse!... Hih... Ih!... Hih!... Manasse!» Mutta nyt oli Manassen mitta täysi.
Kuullaan!... Kuin en kuulisi! veti Vanjka hanurilla ja taas hoki Osiippa tolkuttaen: Vot Iivana Ivanovitsh, sulhanen, merkitsee, puhuu sinulle... Puhuu!... Mitä tuosta jos puhuu! ynseili soittotaiteestansa tietoinen Vanjka, veti, ja Osiippa koki selittää: Vot kuin: Iivana Ivanovitsh puhuu sinulle, vot, että: ih!... Ihkaisee, tarkoitan että: Hih!... Ymmärrätkö?... Eh?
Jussi kehasi: »Tuhat markkaa tuosta tammasta saisi maksaa ja se vain ei lähtisi Vataselta!... Juokse, tamma!... Anna nyt hännän huitoa!» Tamma porhalsi jyrkkää alamäkeä myöten täyttä ravia. »Hih!» hihkaisi Jussi. »Ih!» yhtyi siihen Antti. Jussi kerskasi, kun tamman vauhti hiljeni: »Iloita sen pitää Hyvärisen tytön, kun Vatasen Jussi sitä tammallaan pappilaan porhalluttaa!
Osiippa sentään oli paksuinturkkisin. Repaleinen Vanjka soitteli, rämisytti hanuria. Sen Jegor Kyratskinin, Aleksandrovitshin poikia se oli, ja siksi kai hanurimieskin. Oli mölyä. Hih!... Vanjka!... Ih! hihkasi hänelle jo siinä Iivana ja Osiippa auttoi: Vanjka! hoki hän, sinulle ihkaistaan!... Kuuletko?... Eh?
Nauha luiskahti pyörän päältä, ja Liisan piti heretä polkemasta, mutta silloin alkoi poljin laputtaa niin pahalla äänellä, että sen luuli siihen paikkaan halkeavan... Ei, ei ollut koko rukista minnekään, seisokoon nurkassa!... Ja Liisa melkein nakkasi rukkinsa nurkkaan ja meni hiiliä uunista vetämään. Nekin peijakkaat polttivat ... ih! ... niin että oli silmät päästä palaa...
Mutta Iivana itse kinasi toisten kanssa. Hän oli niille jo kahteen kertaan kertonut sen porsas-, leski-, lääkäri- ja porsaanleikkaaja-juttunsa ja nauranut sille vatsansa pohjasta. Sitä hän nytkin siinä kertoi, kinasi, nauroi. Humalassa hän siinä jo vännäsi ja Ropotti sitäkin enemmän. Ih! hihkasi hän taasen jutun lopuksi ja kävi kehumaan luotsiansa, Ropottia.
Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu kilpaan rautateineen, tulkoonpas ruunu rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ... ja Matti kohotti ohjakset korkealle ilmaan, hihkui ja ajatteli, että »jos olisi kello vielä aisassa ... jos olisi kello vielä aisassa!»
Mutta humalainen Ropotti yltyi, tolkutti: Tuota... Ropotti ... Pipotti .... Ki ... i ... Ripotti ... tuota Tipotti... Ropotti! karjaisi hän lopulta ja löi nyrkkiä pöytään, että helisi. Ropotti, sanon minä, Ropotti! Mutta Iivana tulistui ja punastui. Hi-ih! karjasi hän kuin peto, polki jalkaa ja uhkaili: Sären... Ikkunat sären... Ih! Mölyttiin. Kapakan isäntä sadatteli.
Ja Iivana totteli morsiantansa, heittihen ukolle leikkisäksi, hymyili ja hyvitteli: Eh sinä Matvei Ivanovitsh!... Eh sinä kanalja ja koiranpoika... Ih! hän ihan ihastuneena hihkaisi tuon lopun, sivalsi pullon taskusta ja rutosti sanoi ukolle: Vot... Tule, otetaan! Ja he naukkasivat ja varsinkin Ropotti, joka oli juuri taas palannut kaakkiansa katsomasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät