Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Niin, tosiaan hyppi, skorpiooneja tämän kristillisen rakkauden miehen suusta. Salaisimmat ajatussynnitkin osasi hän rangaista, yksin sellaisetkin, jotka eivät vielä olleet vilahtaneetkaan hänen ajatuksiinsa ja joihin hänen sentään tällä hetkellä täytyi tunnustaa itsensä syylliseksi. Nyt tuli kaikki, kaikki selväksi!
Siinä ne tulivatkin nyt oulumiehet. Jussi Piipponen ja Erkki, kantaen arkkua sauvomessa ja konttia, Katri viinanassakoita kainalossaan. Musti hääräsi heidän ympärillään, hyppi Erkkiä ja Katria vasten, huiski häntäänsä, murisi ja haukkui korvat luimussa.
Tuuli ryntäsi puuskalla toisensa perästä meripuotia vasten, hänen kävellessään siellä sisällä, ja pienessä ahtaassa satamassa oli hänen jahtinsa kahdella ankkurilla ja köydellä kiinnitettynä ja sittenkin hyppi ja keikkui, niin että vaahto nousi liki ääripuiden tasalle.
Kuinka ihmeen hauskaa täällä on! Ja loistavin silmin, punaposkisena ja paljasjaloin hyppi Elsa pitkin rantaa kiveltä toiselle. Hameenhelmojansa piteli hän ylhäällä, etteivät kastuisi, kun hän silloin tällöin antoi lämpöisten aaltojen huuhtoa jalkojaan. Kihara tukka oli joutunut ihan pörrölleen, ja paksu palmikko heittelihe edestakaisin joka kerta kun tyttö taas teki uuden hyppäyksen.
Hän on kuten pieni joulu-enkeli sanoi Roosa täti, kun tuo pieni keijukainen hyppi hänen ohitsensa ja katsokaa, miten hänen silmänsä säteilevät, aivan kuin tähdet. En milloinkaan ole nähnyt suloisempaa lasta!
Ei hän lopulta viitsinyt todistaakaan, väitti vain, sanoi vain, paukutteli, läiskäytti milloin selkään, milloin kylkeen. »Ruotsalainen sivistys on laina, sen henki on kokonaan vieras Suomen kansan ajatustavalle ja tunnemaailmalle»... Setä hyppi ja potki: »Mitä kuulen?
Hän nauroi niin että vapisi, sitten hän yski ja hyppi ontuen poispäin. Aslakin palatessa kysyi Gunnar, ken se oli, jonka kanssa hän puhui aidan vieressä. "Oh, se oli vanha muija raukka, joka valitti kurjuuttaan. Hän kysyi isäntää, mutta minä en tahtonut vaivata sinua ja annoin sentähden hänelle muutaman killingin, mikä minulla oli taskussa". "Sinulle kiitokset siitä.
Anteeksi, taisin kulkea muissa mietteissäni... Mutta emmeköhän me ole vanhoja tuttavia? Nyt vasta suvaitsi Mustikin minua lähemmin tarkastaa, nuuskaisi kerran ja hyppäsi samalla kohoksi ilmaan. Musti, virkahdin minä hiljaisesti. Olisittepa nähnyt, kuinka hän ilahtui! Hän hyppi, hän tanssi, hänen päänsä oli alituisesti oman pääni tasalla.
Päivä oli juuri laskemaisillaan ja sen viimeiset säteet valaisivat huoneen akkuuoita, joista lempeä valo hänen silmiinsä paisti. Ainoatakaan ihmistä ei näkynyt; kukkien ja pensain välissä, jotka mukavasti oli istutetut, hyppi muutamia lumi-valkoisia kyyhkyisiä, matkustavaisestamme ei ollenkaan olevinansakaan.
Ensin hyppi peto uutten kumppaniensa ympäri, mutta vetäytyi vihdoin yhteen sopukkaan takakäpälillänsä seisomaan. Sen silmät kirpeilivät kuin kaksi tulista hiiltä; terävät hampaat kiilsivät kuin kirkas teräs sen avarassa kidassa, jossa veripunainen kieli liehui kuin kuuma rauta tulisessa uunissa. Tämän nähdessä olivat ystävykset hämmästyksestä kuolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät