United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun näytin Fredrikille paperit, jotka asian vahvistivat, ja jotka notaarioni oli antanut minulle, sanoin surumielisesti leikkiä laskien: Mitä sanoisit nyt, jos ylistäisin sotaa, jonka kautta kaikki tämä on tullut osakseni? Silloin et olisi minun Marthani, vastasi hän hellästi. Me asuimme pienessä huvilassa Genèvejärven rannalla ja elimme hiljaa ja yksinäisyydessä.

»Tavannen teidät molemmat pian isäni huvilassa», Julia sanoi Klodiukselle puhuen. »Me sanomme tätä päivää valkoisen kiven päiväksi», peluri vastasi. Julia laski huntunsa, mutta niin hitaasti, että hänen viimeinen katseensa osui atenalaiseen teeskennellyn arkana, mutta sittekin rohkeana. Katseesta puhui sekä hellyys että moite. Ystävykset astelivat edelleen.

Niinkuin jo sanottu, majaili hän lähimpien seuralaistensa kanssa tässä toisessa huvilassa; osa hänen skotlantilaisista henkivartijoistaan oli saanut sijansa pihalla, jossa heillä ulkohuoneissa sekä vajoissa oli pahan ilman suojaa; loput heistä oli puutarhassa.

Veljekset asuivat kauniissa huvilassa, jonka Teoderik oli rakennuttanut Arnus-joen rannalle. Huvila oli etukaupungissa, mutta kuitenkin kaupungin muurien sisäpuolella. Vanhempi veli, Tuscian herttua Guntaris, oli pelätty sotilas. Hän oli jo vuosikausia ollut Florentian kreivinä.

»Poikani, poikani», orja virkkoi astuen hitaasti portaita alas ja vei poikansa omaan pieneen huoneeseensa, joka oli yhteydessä käytävähallin kanssa, jona tässä huvilassa oli peristyle eikä atrium. Huone on vieläkin tallella; siihen pääsee kolmannesta ovesta sisäänkäytävästä lukien. Ensimäinen ovi vie portaille, toinen pieneen komeroon, jossa säilytettiin pronssipatsasta.

He rupesivat taas entiseen elämäänsä huvilassa; mutta tämä elämä, semmoisena kuin se kerta oli, ei voinut palata jälleen. Menneitä tapauksia ei käynyt hevin unhottaminen. Koko perhettä synkeytti sen murheen yön muistot, jolloin Helena turvasi Labeoon ja Markus turvasi Helenaan ja isä tuskissaan näki niitten katoavan, joita hän rakasti ja jotka nyt, niinkuin hän luuli, ijäksi häneltä riistettiin.

Näillä kirkosta eronneilla ja omaa, pyhempää oppiaan hapuilevilla on jälleen toiset tapansa viettää iltojaan: he kuuntelevat jossakin huvilassa puheenpitäjää ... odottelevat tuhatvuotista valtakuntaansa ... ja maailmanloppua, joka tuo sen valtakunnan ja josta he yksinään pelastuvat kunnialla, valituita kun ovat... Ja omaan uskoonsa ja aprikoimisiinsa sulkeutuen he varaavat itselleen muonaa maailmanlopun tuokioiksi ... joita ei tulekaan ... ja elävät muuten melkeinpä niin kuin muutkin, tavallisinä heikkoina, itsekkäinä ihmisinä.

Ja kovassa touhussa olivat sekä pojat että äiti olleet koko viime viikon saadakseen kaikki järjestykseen täällä huvilassa vietettävää juhlaa varten isä oli tullut kovin säästeliääksi sen jälkeen kuin oli menettänyt niin paljon rahaa Varaasin metsässä ja hienoksi ja siistiksi joka paikan, piano ja ylimääräinen kuorma tuoleja ja muita huonekaluja oli tuotava kotoa kaupungista tätä tilaisuutta varten, tilapäisiä lepo- ja istumapaikkoja sijoitettava sinne tänne ja kaikki huoneet koristettava ja saatava käyttökelpoiseksi mahdollisimman parhaalla tavalla siltäkin varalta, että sattuisi tulemaan ruma ilma ja sade, niin että vieraiden olisi pakko pysytellä sisällä.

"Tuota, minun piti kysyä," sanoi Kenelm heidän kulkiessaan eteenpäin, "tunnetteko tuon perheen, joka asuu toisella puolella olevassa kauniissa huvilassa?" "Mrs Cameronin? Tietysti, hyvin kunniallinen lady; ja Mr Melville, maalari. Minun pitäisi tuntea hänet, sillä hän on usein asunut minun luonani, kun hän on tullut Mrs Cameronia tervehtimään.

"Ja minä sen vielä sanon, sanon huomispäivänä", päätti hän yhtäkkiä, ja omituinen, sykäyttävä vapauden liekki leimahti hänen sydämmessänsä. Hän asui eräässä Eläintarhan huvilassa, ja kulkiessaan sinne Pitkänsillan yli rupesi taas tähtiä katselemaan sekä muisti, kuinka hän aina ennen oli sieltä hakenut jumalaa ja sinnepäin rukoillut.