Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mutta voi sitä tuskaa, sitä polttavaa tuskaa, jonka tuo tieto synnytti! Yksin, yksin, se oli hänen kohtalonsa aina oleva. He saapuivat kohta verannalle, jossa rouva Huovinen hymyillen heitä tervehti. Anna läksi omaan huoneeseensa jättäen toiset istumaan verannalle, ja rouva Huovinen huomasi mielihyvällä, että Eksköld heti istuutui puhelemaan Elsan kanssa. Hart katsahti Annan jälkeen.
Rouva Huovinen näytti tyytyväiseltä ja lisäsi hetken perästä: "Sinä näytät olevan hyvin tuttu tohtori Hartin kanssa. Kuulin että sinuttelitte toisianne." "Niin, me olemme hyvät ystävät." "Oikeinko ystävät? No, en tahdo sanoa mitään siitä.
Ja Eksköld oli hymyillyt niin kohteliaasti ja sanonut, että kyllä hän oli kaiken tuon huomannut. Rouva Huovinen hymyili, mutta huokasi sitten syvään ja laski sukan pöydälle. Ei, ei hän Elsan ja Eksköldin tähden täällä viipynyt, vaan Annan tähden. Hän tunsi velvollisuutensa Annaa kohtaan, joka nyt näkyi tarvitsevan äidillistä johtoa.
Anna ei koskaan voinut täyttää sitä tyhjyyttä, joka sen perästä tuli taloon. Rouva Huovinen eli "komesrotinna", kuten hän vaati palvelijoitaan sanomaan, oli hyvin toimelias ja reipas nainen ja täynnä periaatteita, joita hän innokkaasti koetti teroittaa ympäristöönsä. Sanat "periaate" ja "prinsiippi" kaikuivat aina Annan korvissa, kun täti johtui hänen mieleensä.
Asian laita oli se, että ukko Huovinen ennen nuorena oli kolme kertaa yrittänyt ylioppilaaksi, mutta saanut joka kerta latinan kirjoituksessa reput. Siitä lähtien hän halveksi yliopistoa koko sydämestään. Mutta vaikka hän olikin epäonnistunut lukuhommissa, oli hän sitä paremmin onnistunut tukkihommissa ja koonnut itselleen aimo omaisuuden.
Ja rouva Huovinen ei pitänyt sitä millään lailla vääränä tai sopimattomana, että hän äitinä oli toissa päivänä Eksköldille kertonut, kuinka hän aina oli koettanut ja luojan kiitos myöskin onnistunut istuttaa Elsaan hyveitä ja vakavia periaatteita, jotta hänen ei tarvitsisi luulla, että kukaan kiinnittäisi huomionsa Elsaan siksi, että hän omisti 200,000 ja kaupungintalon.
Professori oli mennyt laboratorioon järjestämään jotain kirjoituksia ja Anna sekä Elsa olivat lähteneet Hartin ja Eksköldin kanssa noutamaan Vilma Aarniota Koivuniemestä. Rouva Huovinen oli nyt viipynyt täsmälleen viikon Elsan kanssa Haapasaaressa.
Rouva Huovinen ei pitänyt tuollaisesta lavertelemisesta, mutta hän ajatteli itsekseen että tyttö raukka vain sillä koetti peittää suruaan, kun Anna oli tullut hänen onnensa tielle. Rouva Huovinen piti velvollisuutenaan niin pian kuin mahdollista puhua asiasta Annalle. Mutta hänen prinsiippeihinsä kuului, että ihmisen aina tulee olla hienotuntoinen ja kohtelias, olipa asia mikä tahansa.
Elsa kyllä puuhaili tavallista sievempänä, valkoinen esiliina edessä, illallispöydässä ja rouva Huovinen tuon tuostakin huomautti, että tuon ja tuon herkun oli Elsa itse paistanut ja nuo leivokset leiponut, mutta eivät ne maittaneet sittenkään. Anna tunsi koko ajan, että kaikki oli niin vierasta ja hän tahtoi pois, pois kaikesta.
Mutta sydän suli lämpöiseksi, kun hän muisti setä vainajaansa. Ukko Huovinen oli itse hyväluontoisuus ja piti Annasta kuin omasta lapsestaan. Eikä hän sanonut pahaa sanaa kenellekään.
Päivän Sana
Muut Etsivät