Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kun katsoin akkunaan päin, näytti kuin koko maailma olisi ollut tulessa, huonekin oli valaistu niinkuin kirkkaalla päivällä. Yhdellä hyppäyksellä olin minä laattialla ja juoksin toisten perässä ulos. Ovea kiinni painaessani kuulin Pirjon penkillä maatessaan sanovan: Paraiksi ikään mokomille viisaille! Pihalle tultuani näin minä, että talon sauna oli ilmiliekissä.
Huonekin, vaikka se oli täynnä turpeensavua ja hatara kuin seula, näytti minusta palatsilta. Nauttimani juoma rupesi minua kovasti hiottamaan ja nukuttamaan, ja ystävällinen talonväki antoi minun mennä levolle. Seuraava päivä oli jo melkein puolissa ennenkuin läksin matkalle. Kurkkuni oli jo terveempi ja voimani olivat täydellisesti virkistyneet hyvistä uutisista.
Hän toi tapansa mukaan kahvia tänne ylös, ja oli tällä kertaa vähän hämillään, kun oli tullut työpuvussaan, paitahihasillaan, liina niskassa ja tukka vähän epäjärjestyksessä. Hänen mukanansa levisi huoneeseen väkevä heinän tuoksu. Hän oli tullut suoraan niityltä. Kahvin tarjottuaan hän sanoi punehtuen ovensuussa: Kuule Heikki, sinä ehkä kaipaat jotakin; tai ehkä on tämä huonekin pieni?
Kapteeni osasi sanat, mutta laulun-ääntä hänellä ei ollut ja oli hänen tapanansa sentähden möristä aina vaan samaa käheätä ääntä, luiruttelipa toinen mitä tahansa. Tässä ilossa kului kolme tuntia. He olivat juoneet viimeiseksi kahvia ja punssia, ja kapteenin silmissä alkoi huonekin jo ilonhypyissä tanssahdella.
Huonekin oli erittäin komeasti sisustettu siihen aikaan vallitsevaan ranskalaiseen tyyliin ja olisi, vaikka ajat olivatkin köyhät, voinut vetää vertoja mille Ludvig XIV:n ministerin Versaillesissa olevalle työhuoneelle tahansa. Kreivi nousi istuimeltaan ja läheni Bertelsköldiä, ontuen vielä sen haavan johdosta, minkä 13 vuotta sitten oli saanut polveensa Väinäjoen yli mentäessä.
Mutta hetken perästä pudisti päätään ja sanoi: "Hyi, kuinka rumaksi menee kaunis päivä näillä katsellen, juuri kuin syksyhämärä tai jos aurinko olisi puoleksi pimennyksissä. Hyi, kuinka kaamean väriseksi menee koko ilma ... ja tämä huonekin. Hyi todellakin! miten pelottavan kaameaksi muuttuu näillä katsellen."
Eikä sinne muita tulisikaan kuin ne, jotka samana kevännä olivat samasta koulusta ylioppilaiksi tulleet ... ei muita ketään!... Ja eri päälleen oli huonekin telefoneerattu. Ei Yrjöä nyt haluttanut juominkeihin. Juominkeihin? Herrainen aika! Kuka tässä on juomingeista puhunutkaan!... Ei suinkaan heillä ollut ne mieletkään, muuten vain vietettäisiin suuren miehen muistoa.
Siihen oli syynä äitini suuri väsymys ja toiseksi se, että vasta hiljakkoin, muorin hautajaisiksi, oli niin piha kuin huonekin siivottu. Sentähden oli jo kello neljän aikana kaikki puhtaana. Mutta vielä puuttui juhannus-koivuja, jommoisia meillä oli edellisinäkin vuosina ollut, suurempia oven edessä pihalla ja pienempiä sisällä huoneessa.
Ei se pateetta mene tuonlainen ilmestys... Sota mahtanee tulla... Huih, miten tuntuu oudolta... Olipa toki onni, kun olit täällä. Minua hurmasi yhden kerran silloin kuin hoilahti koko taivas punaiseksi ja tämä huonekin näytti ihan punaiselta. Niin hurmasi päätäni ja vihlasi sydäntäni että pyörtyväni luulin.
Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan hämärä, yhtätasainen esirippu, jota ei saanut mitenkään nousemaan. Ei osannut ryhtyä mihinkään, ja kaikki vaivasi ympärillä. Huonekin oli aivan kylmä ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi lämmin! Hävytön matami! Miksei hän lämmitä, niin ettei tarvitse paleltua!
Päivän Sana
Muut Etsivät