Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Herkullisia hedelmiä oli pöydällä huoneen nurkassa, ja kun Abu Hassan kävi sohvaan istumaan, niin taaskin tuli seitsemän nuorta tyttöä juoksujalassa saliin, otti kultaiset hedelmämaljakot käsiinsä ja tarjosi hänelle. Mutta hän pyysi heitäkin istumaan viereensä, ja ilo kohosi yhä korkeammalle. Täten aika kului nopeasti, eikä Abu Hassan huomannutkaan, että oli jo ilta.
HILLERI. Sitä minä en olisi huomannutkaan. Mutta jos kadulla on kauppaneuvoksen härkä. Ei ole. Herra pormestari ei siis tule yhtä aikaa, niinkuin herra pormestari minulle määräsi? PORMESTARI. Minä viivyn vielä hiukkasen aikaa. HILLERI. No minun ei siis, herra pormestari, tarvitse sitä tärkeää kuulutusta ? PORMESTARI. Kyllä, kyllä! Hillerin pitää muistaa se!
Kaikkein silmät seurasivat paronitarta, mutta ikäänkuin ei hän olisi sitä huomannutkaan, kulki hän ihmisten ohitse. Monen kuulin myös kuiskailevan, että paronitar oli ylpeä, mutta minä tiesin heidän väärin luulevan. Paronitar istui Tommin viereen lavitsalle, mutta nähtyänsä minut, tuli hän heti ystävällisesti tervehtien luokseni.
Hetvi osui olemaan kamarissa yksin. Löysin löytökäisen, sanoi Taneli ojentaen kultakoristusta. Ai, se on minun neulastani pudonnut. En ole huomannutkaan sitä kaivata. Kiitoksia paljon, Taneli, kelpo poika! Kelpo pöllö, joka viisastellessaan päästää suurimpia tyhmyyksiä! Miksi, Taneli, noin puhut? Oikeinhan äänesi vapisee! Tässä ei ole aikaa selvittää. Saanko luvan tulla Toholassa käymään?
Jos niitä toiselta viereltä solmesi pääkirjaan, niin toiselta jo mennä viuhkittivat järvelle, kummipojan kehdon viereen ja Helan kamariin. Monta puuta, monta kiveä, monta mätästä, joiden olemassa oloa ei hän ennen ollut huomannutkaan, keksivät ajatukset istumasijoiksi itselleen, levähdyspaikoiksi lennolleen. Kevätpäivä oli illassa, aurinko alenemaisillaan.
Niin muodoin ei hän ollut huomannutkaan, että vieraat toinen toisensa perästä olivat menneet pois juhla-salista. Vasta kuin eräs palvelija kiireellisillä askeleilla, iloisesti hyräillen astui saliin, heräsi kapteeni unelmistansa, Palvelija säikähtyi huomattuansa ett'ei hän, niinkuin hän oli luullut, ollutkaan yksin salissa. Hän tirkisteli pitkään akkunan komeroon.
Mutta kansa oli niin hädissään, jokainen vaan jutellen tai kysellen melun syytä ja jokainen selitellen sitä eritavallansa, ettei kukaan huomannutkaan Katrin huolimatonta pukua eikä huimistunutta käytöstä.
Mikke osaa uida, Nikke osaa uida, Wahti osaa uida, mutta minä olen pieni vielä. Kun kasvan suureksi, niin uin Espanjaan. Ainahan uida osaa, vastasi salakka. Pahempi on kävellä kuivalla maalla. Mutta sitä minä osaan, tuumaili Tuttemuj. Salakka ei huomannutkaan, että iso ahven oli juuri hänen takanaan, ja yks' kaks' sujahti salakka ahvenen kitaan. Mitä se oli?
Näytti siltä kuin ei hän tähän hetkeen asti olisi huomannutkaan Souvenir'in läsnä-oloa ja olisi vasta minun huudahdukseni jälkeen havainnut hänet. "Kavahda", äänsi hän kumeasti, "varo, ett'ei kävisi sinun huonosti." Souvenir räjähti nauramaan.
Nyt kun olen tullut suureksi, on kaikki toisin kuin ennen... En olisi ehkä sitä itse niin huomannutkaan, elleivät tytöt rippikoulussa olisi kaikenlaista puhelleet... Silloin vasta näin, miten tietämätön ja lapsellinen minä itse olin... Oikein minua alkoi hävettää. Sieltäkö tuo siis on alkuaan...? Kuuntele sinä heitä! Kaiken maailman asioita rupattelevat niin kuin niistä jotain ymmärtäisivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät