United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
LOVIISA. Tulette juuri parhaasen aikaan, isäntä, ha, ha, ha. Poikanne täällä selittää, ettei hän muka minusta huolikaan, vaan kosii torpparinne kaunista tytärtä, joka vaellettuaan maata ja maailmaa, palajaa nyt tänne teille miniäksi. Ha, ha, ha (kumartaa). Toivotan onnea! Noo, mitä noin hämmästyneeltä näytätte? Eikö tyttö ole kylläksi sievä mielestänne? Eikö hänen siniset silmänsä, hänen punaiset poskensa ja tuo hempeä katse jo pane teidänkin harmaata päätänne pyörälle?
"Oi hyvä Jumala!" valitti Anni, "joska minä vaan lapseni kanssa olisin täältä kaukana". "Minusta sinä et ollenkaan huolikaan". Anni ei ollut näitä sanoja kuulevinaan, hoki samaa vaan: "Oi hyvä Jumala, minkätähden minun täytyy kuolla näin? Mitä pahaa minä olen tehnyt?" "Mitä sinä olet tehnyt? Vähän perästä on itse Jumala sinulle sen sanova; minun puheistani ei se parane".
Miten ihmeellisesti kaikki muuttuu toisin kuin me ihmiset ajattelemme ja suunnittelemme... Kiitos olkoon taivaan ja maan Luojan, joka viisaudessaan kaikki järjestää ... ja sovittaa. Nyt olen valmis. Johanna, lapseni...? etkö sinä sitte huolikaan minusta?
Raskas ero Suomenmaasta, karvas palkka vaivojen! Meitä tuli pieni parvi Länsipohjan rannoillen; uskollisna kastoin vielä Ruotsin hiekkaa verelläin, nytpä torilla ma laulan, leipäpalaa pyydän näin. Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huolikaan; henki, onni, käsi, jalka sotamiehen menköön vaan! Herra maata varjelkohon, se on ponsi virressäin, sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin."
»Onko tää tyttö sinun morsiamesi?» kysyi joku. »Ei ole, enkä huolikaan», virkkoi Kusti. »Ei ole kaupankaan», oli Liisan leikillinen puhe. »Etkä sinä ketään saakaan», arveli Kusti. »En saakaan, sillä maasta ei kelpaa eikä taivaasta anneta», vastasi taas Liisa. »Onhan tää sievä poika», arveli joku Liisalle Kustia. »Onpahan tuossa, on kuin kesken ristiltä siepattu», oli taas Liisan vastaus.
Minua halutti melkein vastustamattomasti polkea jalkaani käänsin äkkipikaisesti hänelle selkäni ja huudahdin olkapääni yli kuohuen vihasta: "Nyt en enää huolikaan koko rahoista en ollenkaan!
»Ei sillä väliä ole, vaikka tästäkin menisin, mutta saatanhan sentään tuoltakin » Matamin päähän juolahti taas ajatus: »En huolikaan, menen vain isosta portista, mitä sitä tarvitsee nöyränä kulkea takakujista emme me hänen kirjoissaan ole, emme ole velkaa hänelle emmekä muille.» Ja matami meni kuin menikin isosta portista. Pihalla oli Renkala.
Etkö huolikaan meistä enää? Miksi et? Huolithan ennen. Yhden kun jätit, toisen jo otit. Et ketänä halpana pitänyt.
Ainoastaan sinulle, Munter, minä voin noin lahjoittaa rakkaan lapseni!» «Ettekö huolikaan minusta?» kysyi Eeva punastuen ja hymyillen ojentaen valkoisen kätensä yhä vielä sanattomalle Jeremiaalle.
"Jos joku mies kunnian vuoksi tahtoo yhtyä taisteluun", vastasi Mac-Gillie Chattanach, "niin siinä on palkkaa kyllin; enkä huolikaan apuuni miestä, joka ainoasti kullan tähden tempaa miekkansa tupesta".