Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
O on!« vastasi Johannes. «Minun nukkeni osasi käydä ja puhua, vaikkei kukaan hänen kieltänsä ymmärtänyt«. «Voi, anna minulle se nukke, joka osaa käydä ja puhua, niin saat sinä tämän!» Eikä nyt Marian uusi nukke ollut hänen mielestänsä minkään arvoinen enää. «Ei sitä ole minulla enää. Kun halla kävi Metsämaassa, myi isäni sen«, sanoi Johannes huoaten. »Mikä sinun nukkesi nimi oli?« kysyi Maria.
Lieneeköhän hän itse vielä elossa sanoin minä huoaten.
»Eihän meillä ole kaikki niin kuin olla pitäisi», sanoi emäntä huoaten, »mutta mikäpä sitä nyt enää auttaa, asiat ovat kuten ovat; se meidän on aina ollut niin kovanlainen, se siinä syynä.» Enempää ei matami ja emäntä ennättäneet haastella keskenään, kun jo kuului lehmänkellojen ääni ja karja tuli kotiin.
"Mihinkäs aikaan se lupasi tulla?" "Eihän tuo sanonut muuta kuin pistäytyvänsä ensin hautausmaalla." "Hm! Kyllä sitä sitten käskee odottaa", mutisi vanha herra, ja lisäsi heti huoaten: "se rakkaus, se rakkaus!" "Mitäs rakkaudella on Synkeän Matin kanssa tekemistä? Ei hän ainakaan rakastuneelta näytä, vaan on paremmin nimensä näköinen."
Sitte hän raskaasti huoaten erosi heistä ja rupesi harhailemaan metsissä asuntonsa ympärillä. Hän riensi kaikille paikoille, jotka olivat olleet Virginialle mieluisimmat. Kutuille ja niiden pienille vohlille, jotka määkien häntä seurasivat, hän virkkoi: "Mitä minusta tahdotte? Ette enää koskaan saa nähdä häntä, joka antoi teidän kädestään syödä."
Sitten kohtasi häntä äkillinen väristys, hän kaatui taaksepäin eikä sen ko'ommin enää liikahtanut. Näin heitti hän henkensä. Runoilija oli ainoa, joka ei saanut näyttää kyyneleitänsä. Hän lähti pois hiljaa huoaten: "Jalo nainen! minä olen ymmärtänyt sinun viimeisen toivosi, tuon silmäyksen, jonka minuun heitit ... niin! olenpa osoittava, että sen ansaitsin!"
Käy taukoomatta luonanne tuo veikka, hän rikas on ja vielä naimaton; armaani, syitä tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa tää seikka. huoaten. Mi vahinko, niin ihanaa ol' näin. osaa-ottavasti Lindille. Vuoks houreen älä onneasi heitä; salaisit kauemmin mun mielestäin. Vait! Neiti Skäre katselevi meitä! Hän ja Lind etääntyvät eri tahoille. katselee Lindin jälkeen.
Tuli takassa oli melkein sammumaisillaan ja valaisi niukalti huonetta. Elli tuli tuoden sylyyllisen metsästä kokoomiansa risuja, joilla sammuvaa tulta liedellä lisättiin. Kuka se on? kysyi Inkeri säikähtäen, kun kuuli oven käyvän. Minä se olen, hyvä äiti; Elli minä olen. Elli ... Sinäkö se olet? Minä kun luulin sinun olevan hyvin kaukana, sanoi äiti huoaten. Mitenkä sinä niin saatoit luulla?
Usein hän oli aikonut luovuttaa kruunun toiselle, mutta sellaista tekoa olisivat sekä hän itse että muut pitäneet heikkoutena. Siten oli tämä keino yksinkertaisin ja mieluisin päästä erilleen kiusaavista ajatuksista käynyt mahdottomaksi. Usein tuo muinoin komea mies istui hartiat kumarassa ja katsoa tuijotti eteensä, joskus vain päätään pudistaen tai huoaten.
Lemmetär ja nuorukainen. Yksin istui pientarella Nuorukainen kaunoisa, Ruso hohti poskusella, Murhe vaan ol' otsalla. Kyynel hällä silmään ensi, Sydän sykki murheissaan. Lemmetärpä silloin lensi Poikaa lohduttelemaan. "Mitä itket, mikä vaivaa Sua, poika kaunoinen?" "Vihollinen maatain raivaa," Vastasi hän huoaten. "Heitä poijes suru turha!
Päivän Sana
Muut Etsivät