United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänessä mun on onneni ja sinun, Hänettä kohtaa sua, mua, häntä, Ja maatakin ja monta kristittyä Kadotus, surma, hävitys ja hukka, Jota ei muulla välttää voi kuin tällä, Ja jot' ei muulla välttää saa kuin tällä.

Mutt' ah! täll' erää kiittelen Sua, mullan-lasta kaikkein vaivaisinta: Mun epätoivost' irti tempasit, Jonk' alla mun jo miltei hukka peri. Oi ilmestys, pilviin ylenit, Sun rinnallas ma oon vaan halpa keri! Ma Luojan jäljennös, jok' arvelin Jo ikitoden peiliin katsovani, Ihailin taivaallista loistettani Ja itseäin, mi maasta ylenin!

»Minä tulin juuri ulos, kun tämä näytti hommailevan uimasilleen ruveta», sanoi toinen. »Nukuttiin täällä saunassa, vaan oli tullut kuuma minulle, niin läksin ulos jäähdyttelemään, ja sattui näet sekin juuri paraiksi.» »Tuon edellä se oli kaikki. Ilman meitä olisi hukka perinyt tämän miehen; siinä oli sittenkin paraiksi vettä ja köyttä, että päästäkö ihmisten ilmoihin.

Ristin-Kiesuksen parasta karjaa on jänis, ristiturpa, ja toinen harakka, silkkiselkä! nauroi Panu yleisen hilpeyden vallitessa. Nyt sinut hukka perii, kun papin karjaan koskit! Pataan papin keitto! ja Kuisma valmistautui jo nylkemään jänistä. Maltahan, mies, huusi Panu, ilkamoinen ilme kasvoissaan. Mikä hätänä? Annatko minulle riistasi, niin vien papille uhriksi, että leppyy?

Vielä hukka hurmajaapi, Susikin mun surmajaapi Maatessa havumajassa, Levätessä lehtikossa, Viruessa virvikossa, Loikoissa kivenkolossa. Sekä poikani poloiset, Kettu syöpi ne kesällä, Tahi haukka talvisella, Viepi hengen heikompana, Pikkuruisena pilalle."

AJAX. Haa, sinä itse! Mun täytyy saada tästä lisää kuulla. Toinen kohtaus. Troia. Huone Priamuksen hovilinnassa. PRIAMUS. Näin paljo aikaa, väitteit', ihmisiä On hukattu, ja taaskin Nestor sanoo: "Helena päästäkää, niin vahingot Työn, maineen, ystäväin ja ajan hukka, Kulut ja haavat, kaikki, mitä kallist' On niellyt nälkäänsä tää ahnas sota Pois pyyhitään." Mit' arvelet sa, Hector?

Jos alus kääntyy syrjitttäin, on hukka matkassa. Viimeinkin tulemme ensimmäiseen kuohuun; siinä otetaan tavallisesti airot venheesen; kaikki seisovat jännittävässä odotuksessa; venhe alkaa kiikkua, hyrskyt kiihtyvät ja jäntereet, raudan koviksi pingoitettuina, odottavat luotsin viittauksia oikealle ja vasemmalle. Jo huudetaan: "lujasti, lujasti!" jollei pursi kylläksi kiidä.

Jos minä olisin turvannut väkivaltaan, olisi Saksa ehkä tähän aikaan upotettuna mereen. Ja mikä seuraus olisi ollut? Sielun ja ruumiin häviö ja hukka. Sentähden minä pysyin itse levollisena, ja jätin Sanan raivaamaan tietä itselleen mailman lävitse. Tiedättekö, mitä perkele ajattelee, kun hän näkee, että ihmiset käyttävät väkivaltaa evankeliumia levittääksensä?

Eikä hän sitten oikein tiennyt, mihin työhön ryhtyisi; katseli vielä kerran noita vaatteitakin, mutta viskasi ne harmissaan kohta jälleen pois. Niinhän ne olivat rikki, ettei ollut kuin työn hukka, jos niitä rupesi korjaamaan. Parasta kun menen maata, hän ajatteli, ettei pala öljy turhaan.

Se viepi kaiken halunkin pois, kun äitini on aina vastaan, vaikka mitä yrittäisin." "Niin se nyt mummo parka luulee, kun sinä olet vielä niin nuori, että jos siitä sitten ei tulisi mitään, olis siinä sekä ajan että rahan hukka.