Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
»Ei tule tuohesta takkia», oli Nikkilä vastustellut. »On koeteltu jos jotakin, jokaisen eukon reseptin mukaan se tuo äiti alussa minua hoiteli, syötti paholaisen pahimmat ja karhun sapet ja mene tiedä mitä kaikkea, voitelutti yhdeksänmiehenvoimalla, sääsken ihralla, kuppautti ja toppautti. Eipä ole auttanut.»
Räätälin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan puhuttelusta huolta. Kun tämmöiselle matkalle näin pakkasella, ihmetteli vaimo. On varmaan paleltanut jalkoja. Ei kuin hyvin vähän, kehui Aliina. Taitaakin nyt ilma lauhtua, vaan kyllä siellä onkin ollut pakkanen.
Se seikka, että hän täällä vieraissa oloissa näki olennon, nuoren ja naisellisen niinkuin hän itsekin ja jonka hän hyvin tunsi aina siitä asti, kuin Elli sisarellisella hellyydellä hoiteli häntä äitinsä kodissa, oli omiansa rohkasemaan hänen mieltänsä.
Elsa ei kuitenkaan tahtonut estää ulos pyytäneen lähtöä, vaan lupasi kumppaninsa ulos, jääden sillä kaupalla itse sijaan, että hän pääsee seuraavana sunnuntaina koko päiväksi, ja niin hän pääsikin. Seuraavana sunnuntaina olikin erittäin kaunis kevätkesän ilma. Aikaisin aamulla puki Elsa yllensä, hoiteli ensin tärkeimmät askareensa ja jouduttiin itsensä aamu-jumalanpalvelukseen kirkkoon.
Erinomaisella huolella hoiteli pieni Elsa sairasta äitiänsä. Kauvan kestikin sairastusta, joka kysyi Elsalta tavatonta kykyä ja voimain ponnistusta. Mutta hän oli oppinut jo nuorena sen läksyn, että jos mitä tekee, tekee sen niin kuin Herralle ja niin se Herra, jota hän palveli, auttoi ja vahvisti hänen lapsellisia ja vähäisiä voimiansa kestäviksi. Vihdoin tuli Leski-Annan pääsin-päivä.
Nyt vasta hänelle ikäänkuin selvisi Ingridin tarina. Kuinka nuori vierasmaalainen nainen hoiteli Huhdin majuria, vanhaa miestä. Jaa-a, siinä on ollut paljon, kun sen oikein ymmärtää! Hänen teki mieli puhua tästä uudesta käsityksestään morsiamellekin, mutta sitten hän vasta muisti: eihän heitä, majuria ja Ingridiä, oltu edes vihitty ja vaikeni.
Luotettavalta tuntui taas eläminen, kun hän muutamana päivänä istui kangaspuihin ja tunsi voimaa itsessään, ja vielä oli entistä säästöä suurin osa ja isoimmat tarpeet olivat kaikki tyydytetyt. Kun hän lasta hoiteli ja sen kanssa toimi, tunsi hän itsensä onnelliseksi. Tuo pieni olento oli kuin suuri kalleus, jonka menettäminen olisi tehnyt umpeen painamattoman aukon elämään.
Vaan Matti oli kylälle ja pian koko kunnalle välttämätön henkilö; hän oli hyvä kirjoitusmies, tarkka luvunlaskija, paljon lukenut kirjallisuutta, sekä muuten järkevä; ainahan semmoinen mies oli tarpeesen. Ja päivä päivältä nousi hän arvossa kuntalaistensa silmissä. Vaivaishoito ja erittäinkin turvattomat lapset oli Matin alinomaisena huolen esineenä, niitä hän tarkasteli ja hoiteli miten voi.
Hänen kaunis, erikoinen tukkansa. Tuo kaikkien huomaama tukka... Jasoo ... jasoo! sanoi Sakris. Nyt se tahdottiin viedä ... se tukka! Simsonin tukka. Myöskin Simson ennen sai voimansa juuri tukasta. Leikkuuttaako pitäisi Sakriksen hapsensa, joita hän monesti ajatuksissaan siveli ja harasi hellin käsin! Joita hän katseli kuvastimesta ... hoiteli ja suki aamuin ja illoin kultana kiiltäviksi.
Siellä hän tiesi uuden lääkärin asuvan ja oli kuullut hänen jo alkaneen saavuttaa suurta luottamusta sekä parantaneen jo monta lasta tuosta tuhoavasta taudista. Olipa hän saanut muutamia Nordenberginkin sairaita hoidettavakseen. Vastoin Nordenbergin tapaa oli hän ystävällinen ja leppyinen sekä varovaisesti ja hellästi hoiteli sairaita.
Päivän Sana
Muut Etsivät