Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Savu nousi suoraan ylös ilmaan ja valkeat hohtivat vaaleasti valoisassa kesä-yössä. Veneitä, joissa oli tyttöjä ja poikia, kulki edestakaisin; eräs merimies oli tullut kotia, tuoden mukanansa harmonikan, jolla hän osasi soittaa "Kun pohjoismeri pauhaa" ja monta muuta kaunista laulua.
Monta korkeata yksivakaisen kaunista puuta oli sen rinnalle ylennyt; myöskin kaikenkarvaisia kukkasilmiä pilkisteli matalista pensaista ja puutarhan keskupaikalla lähellä lehmusta rehotti ihana ruohokko, lahea kuin sametti. Vihantain pensaikkojen välistä hohtivat komean huoneuksen valkoiset muurit. Oli sydänyö.
Tuolla olivat pylväät kukkukiehkuroin kiedotut tuolla hohtivat hiljaa ja rauhallisina marmoripatsaat tuolta kuului leikin ja naurun seasta soittoa ja laulua: Epikuurolainen laulu. Pois manalan tuhmat tarut, Joilla papit meiltä veroa vaatii, Ja Kokyton konnut karut, Ja akat, jotka lankaamme laatii.
Heleänpurppuraisina hohtivat hänen poskensa, äkkinäisestä liikutuksesta tunkeusivat kyyneleet hänen silmiinsä, ja hän kuiskasi: "Juhana!" Se ääni, jolla hänen nimensä mainittiin, pani nuoren miehen sydämen nopeammin sykkimään. "Elsa! Sinä et ole unohtanut minua!" virkahti nuorukainen.
Tupa näytti valkenevan hänen silmissään, seinät kävivät kullan kiiltäviksi, ja ihmiset hohtivat kuin enkelit kirkkaissa, valkoisissa vaatteissaan. Ja hänkin oli heidän joukossaan, hänkin oli samassa taivaassa kuin he. Hänen päätään viipotti, hänen sydänalaansa huimasi, ja hiljalleen vaipui hän seinäviereen lattialle kasvot taivaaseen päin käännettyinä.
Sydän löi, posket hohtivat, ja laimeammin hän vältteli patruunin hyväilyjä. Katse kiinni pöydällä olevassa rahassa hän vaan puolella voimallaan enää pyrki erilleen. Voi päästäkää, hän kuiskaili, en minä uskalla, en ihmisiä asuu seinän toisella puolella kuulevat Mitäs sitten vääntelet suotta. Ole hiljaa. Patruuni nykäisi lamppua ja puhalsi. He jäivät pimeään.
Matalain rakennusten yli näkyi pilviä, joitten paksut rintuukset hohtivat kirkkaina sinistä taivasta vasten. Kun hän kotiportille tuli ja Mirri häntä pystyssä vastaan juoksi, kaula kenossa puski häntä ja kehräsi toimessaan, niin unohtui kaikki harmi turhasta retkestä ja oli kuin jotakin olisi toivottavissa ollut.
Nyt auringonsäteet ehtivät sille kukkulalle, jolla he seisoivat. Vanha temppeli ja pronssiset kuvapatsaat hohtivat aamuauringon valossa. Ja värisevästä kullasta muodostui idästä päin leveä silta meren peilikirkkaaseen pintaan. "Katso, kuinka kaunista", huusi Atalarik hetken lumoissa. "Katso tuota valon ja loiston luomaa siltaa." Camilla katseli merelle samanlaisten tunteiden valtaamana.
Sinne tänne siroitellut lautaset loistivat valkeina täplinä viheriöitsevällä nurmikolla avattujen kansiniekkain eväskorien vieressä, ja paksut, täytetyt viinilasit hohtivat punaisina pionikukkaisina vihreiden taimien hentojen lehtien välistä.
Hänen käskystään olivat kaikki palvelijat kokoontuneet linnan huoneisin, joidenka ikkunan-luukut olivat suljetut. Ne hohtivat sytytettyjen vahakynttiläin valossa ja kaikuivat Kaarle herran nopeista askeleista.
Päivän Sana
Muut Etsivät