United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruotsalaiset vaikeroivat sitä paitse saksan, ranskan ja siskokielensä tanskanki vaikutusta heidän kielessänsä . Löytyy siis muuallaki kielen puhtauden harrastajoita. Rs. Kyöpenhamina; 2:n osan s. 117 143 ja myös ss. Tämän palkitun historiaa 1:n osa painettiin 1829, toinen osa 1830.
Ei, Jumalan kiitos, vastasi Antti, meiltä ei puutu itseluottamusta. Eikä kestävyyttä eikä tarmoa. Ne ominaisuudet on entisyytemme meihin juurruttanut. Olette kai lukenut Suomen historiaa? Luinhan minä ennen koulussa, vaikka täytyy tunnustaa, ett'en sitä enää paljon muista. Mutta tiedättekö mitä? Te tulette Pietariin ensi syksynä Minä? Mitä minä siellä tekisin? Noo käymään vaan.
Herra rehtori puhuu niinkuin meillä ei olisi mitään sivistystä, ei skandinavialaista kulttuuriamme, ei mitään historiaa ... niinkuin ... niinkuin kaikki ne vuosisadat, jotka olemme eläneet kunniakkaassa yhteydessä emämaan kanssa ... niinkuin olisimme olleet ja yhä olisimme raakalaisia!
Nyt tahtoi tyttärestään hän kaikki maailman karkeudet ja turmelukset estää. Siksi hän pannut tytärtään ei kouluhunkaan koskaan. Mitä on liika tietäminen kuin tomua ja roskaa? Vähän luvunlaskua ja historiaa hiukka, kristin-uskon kappaleet, siin' oli kurssi niukka. Vaan kun talvi-illoin tähdet taivahalta hohti, silloin ukko tyttärensä usein ulos johti,
Minun ei ole aikomus tässä kertomuksessa, vaikka se kaikissa muissa tärkeämmissä kohdissa tuo esiin elämäni muistot, laatia omien teoksieni historiaa. Ne esittelevät itsensä, ja minä jätän ne itseksensä. Kun satunnaisesti käännyn niitten puoleen, tapahtuu se vaan sen vuoksi, että niissä ilmestyy osa omasta edistymisestäni.
Vaiteliaat puut alkavat kutsua meitä ja kehoittavat meitä elämään kanssaan ja jättämään taakseen juhlallisiksi leimattuja mitättömyyksiä täynnä olevan elämän. Mitään historiaa, kirkkoa tai valtiota ei ole kiinnitetty Jumalan taivaalle eikä kuolemattomaan vuoteen.
Villon jupisi, joka tarkalleen oli seurannut tätä kohtausta, "minä olen Diogenes; jos joskus tulisit kolkuttamaan minun tynnyrini suulle, vastaisin sinulle: väistyppäs vähäisen syrjään minun aurinkoni edestä!" Esi-lukija kysyi, saisiko jatkaa. "Ei", herttua sanoi. "Nyt pari sivua Liviosta. Hannibalin historiaa.
Minä tutustuin hänen kanssaan, niinkuin lukija jo tietää, Radilov'in luona ja läksin parin päivän perästä hänen taloonsa. Hän istui paraillaan suuressa nahkaisessa nojatuolissa ja luki marttyrien historiaa. Harmaa kissa istua kehräsi hänen hartioillaan. Hän otti minut vastaan, tapansa mukaan, ystävällisesti ja arvokkaasti. Me rupesimme haastelemaan.
Mérimée olikin aina rakastanut muinaistieteitä ja historiaa. Viime aikoina varsinkin olivat nämä aineet käyneet hänelle melkeinpä ainoaksi työskentelyksi, sillä virastossaan hän ei viipynyt muuta kuin sen verran, mikä oli välttämätöntä.
Hänellä oli ollut niin huono kynä, siitä se tuli »Entä kuutonen historiassa?» »Minä en tietänyt, että meillä oli historiaa, minä luulin » »No niin» sanoi isä leppeästi. »Ja tuo seuraava viitonen, taas maantiedossa? On kai siihenkin jokin syy?» »Niin, se, tuli taas siitä,» hän jatkoi rohkeasti, »että ... että»...