United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian jo kuului sen karkeaääninen haukunta kumahtelevan metsässä. Nuorukaiset huomasivat kohta, että ajo eteni kauemmaksi. He seisoivat hetkisen hiljaa kuunnellen, lähtisivätkö hirvet kenties tekemään mutkaa. Mutta kun koiran haukku siirtyi yhä loitommaksi, he lähtivät rientämään jäljestä. Kului hyvän aikaa, ennen kuin he löyhässä lumessa olivat ehtineet ajettujen hirvien jäljille.
Tuoreita hirven jälkiä oli näkynyt matkalla; sen vuoksi he tahtoivat ryhtyä ajoon mitä pikemmin, sitä parempi. Pojat suostuivat ehdotuksiin, ja jo seuraavana päivänä olivat kaikki neljä miestä hirvien jäljillä. Kuinka monta hirviä oli ollut, siitä he eivät voineet saada selkoa, koska hirvet astuvat tavallisesti peräkkäin toistensa jälkiä myöten.
Ennen muita he tietysti halusivat pyytää hirviä, ja pian he olivat päässeet niiden jäljille. Tehtiin kierros hirvien syöntipaikan ympäri, ja kun huomattiin riistan jääneen kierroksen sisäpuolelle, ryhdyttiin hirvenajoon suomalaisten tavalliseen tapaan; Yrjänä jäi hirvien jäljille sillä kohtaa, missä ne veivät kierroksen sisään, ja Heikki koki ajaa otuksia sinnepäin.
Sill'aikaa peitti vuorten varjo laaksoissa olevat metsät; tuuli hiljeni kuten tavallisesti auringon laskiessa; syvä hiljaisuus vallitsi näissä yksinäisissä korvissa, eikä muita ääniä kuulunut kuin vain hirvien ammunta, jotka tulivat etsimään leposijaa näiltä syrjäisiltä seuduilta.
Ainoastaan heidän parkitsemattomista hirvien koipinahoista tehdyt jalkineensa olivat oudot, vaikk'eivät aivan tuntemattomatkaan, sillä samanlaisia oli muilla suomalaisilla ja Norjankin talonpojilla. Pekka tahtoi nyt lähteä paluumatkalle, mutta Antti oli tehnyt tuttavuutta pyssysepän kanssa ja tahtoi jäädä kaupunkiin vielä lumen lähtöaikaan asti oppiaksensa tekemään pyssynpiippuja.
Niin, onpa tässä maata suomalaisille. Kiireesti isää ja äitiä etsimään! Tule pois, Pekka!" Samassa reipas Antti painalsi matkaan kuin nuori varsa vihreällä niityllä. Pari tuntia hiihdettyä Antti seisahtui osoittamaan Pekalle äsken siitä kulkeneiden hirvien jälkiä. "Mitäs arvelet, tapammeko niistä yhden itsellemme?"
Poikien piti olla vahdissa edellisenä päivänä löydetyillä hirvien kulkupaikoilla, Tanelin oli kierrettävä hirvet ja laskettava koira niitä ajamaan. Hirvet varmaan joko kääntyisivät puolustautumaan tai sitten lähtisivät pakoon. Edellisessä tapauksessa Taneli hiipisi niitä lähelle ja ampuisi, minkä saisi ammutuksi.
Suomalaisilla oli esivallalta lupa asua ja viljellä maata metsäseudulla, ja jos nyt ruotsalaiset tahtoivat "tappaa heidät", niin sopihan koettaa; mutta jos he olisivat siivosti ja auttaisivat suomalaisia hirvien nylkemisessä, niin nämä antaisivat heille kummallekin kantamuksen lihaa.
FUCHS. Mutta missä viipyy von Mahlow? SELOW. Luultavasti metsän-ajossa. KNAPP. Hirvien perästä. Viinuri! KNAPP. Yks'kortteli ja ruokalista. SELOW. Lasi Madeiraa! Hyvää huomenta, herra Farren. FARREN. Hyvää huomenta! SELOW. Ja niin kiintyneet? FARREN. Vaan ikävyyteni poistaakseni. SELOW. Ja sentähden luette? Minua tuskastuta ei mitään enemmin kuin juuri präntätty paperi.
Mutta kun Pekka tuli takaisin, ei hän löytänytkään hänelle itselleen valmistettua kantamusta. Kysyväisen näköisenä hän katsoi kumppaneihinsa, kun Antti sanoi: "Vaari ei ole ruotsalaisista varma; Pekka, sinun tulee meitä suojella!" "Vai niin; no kyllä, mielelläni; mutta jaksatteko kantaa kaikkien hirvien nahat?"