United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Monta kertaa tunkeutui kuitenkin suru tulevasta erosta häneen, ja hän vaipui hiljaiseen sureksimiseen, josta vasta Vilhon vilkkaat mietteet, taikka joku lempeä kysymys hänen äidiltänsä häntä herättivät. Sitten puhui hän taas rivakasti ja hilpeästi, hymyili, löi leikkiä, ja teki kaikenlaisia tepposia, kattaakseen sydämensä karvastelevaa haavaa.
Luultavasti pidettiin purjehdusmatkaa Rioon riittävänä ansioluettelona. Eikä hänen virkatehtäviinsä minun tietääkseni kuulunut muuta kuin että hän päivisin laahusteli puoleksi halpaantunutta jalkaansa Esplanaadilla ja iltasin piti hilpeästi yllä keskustelua salongeissa, singautellen väliin sukkelia, mutta usein myös hieman häijyjä sutkauksia. Ja sitten tuli rakkauden vuoro.
Minun mielestäni, sanoi Aramis punastuen, kun sormus ei ole saatu keltään lemmityltä eikä siis ole mikään lemmenlahja, voipi d'Artagnan sen kyllä myödä. Ystäväni, sinä puhut kuin kirja. Sinun neuvosi siis on... Että timantti myödään, vastasi Aramis. No niin, sanoi d'Artagnan hilpeästi, myökäämme se sitten, elkäämmekä enää siitä puhuko.
Mikä oikeus sinun on olla iloinen? Mikä syy sinun on olla iloinen? Olethan sinä köyhä kylläksi?" "Olkoon niin", vastasi sisarenpoika hilpeästi. "Mikä oikeus teidän on olla nurpea? Mikä syy teidän on olla yrmeä? Olettehan rikas kylläksi." Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia."
"Minä en olekaan, isä, tyttö, minä olen talon emäntä", sanoi emäntä hilpeästi. "Talon emäntä! Ja minkä talon?" "Juuri tämän talon." "Kuinka tämä on selitettäwä kuka on miehesi?" Emäntä wiittasi lawitsalla istuwaa sokeaa miestänsä. "Onko kowa=onni kohdannut, koska hän näkyy näkönsä menettäneen?" sanoi ukko. "Ei mikään kowa=onni; hän on synnynnältään sokea", selitti emäntä. "Kuka ja mistä hän on?"
Ensimmältä tunsin ankaran halun puhjeta soimauksiin noita lurjuksia vastaan, jotka härkälauman takia olivat minusta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä karanneet; mutta, kuten muulloinkin, kasvinveljeni katseli asiaa aivan toisessa valossa ja näytti pikemmin heidän erkanemisestansa olevan mielissään, kuin päinvastoin. "Antaa niiden mennä", hän sanoi hilpeästi.
Elsa ujosteli hieman ja astui pitkäveteisesti pöydän luo. Istui kumminkin sitten uutta käskyä odottamatta kahvipöytään, ja noudattaen talonväen esimerkkiä joi kahvia vehnästen kanssa. Maisteri, juotuansa kahvin, astui hilpeästi työhuoneesensa.
Peipponen se puussa Hilpeästi hääri, Kiiruhteli kesän Askareissansa; Silpoja ol' suussa Niistäpä hän kääri Pienokaisen pesän Poikasillensa. Heleästi helkki Lintuin kuorolaulu, Myöskin puron tahti Tuotti huvia; Vienosesti välkki Luonnon sulo-taulu, Laineheton lahti, Täynnä kuvia.
Nyt istui hän mielissään ja suorana sohvassa ja Saara innokkaasti ja hilpeästi teki selkoa hänelle kaikesta, mitä oli tapahtunut siitä päivin kuin hän oli lähtenyt kotoa. ... "Ja nyt osaa Inkeri Uuteen Testamenttiin asti raamatunhistoriansa... Ja Theodor Norjan, Ruotsin ja Tanskan maantiedon!" "Vai niin, vai niin!"
»Se on sitä herrasväen rakkautta!» hymähti joku. »Ja tyttöväen erittäinkin», jatkoi toinen teeskennellyn hilpeästi, ikäänkuin yhteistä alakuloisuutta karkottaakseen. »Se on niiden sydän niinkuin niiden taskukellotkin: puistat pikkusen, niin rattaat sekasin!» »Sano herrastyttöväen rattaat ei ne talonpojan tytöt sillälailla hupsuile! Talonpojan rakkaus on kuin taalalainen seinäkello.