Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Musti tunsi kalmanhajua ilmassa ja ulvoi kaiket yöt lakkaamatta. Oudot, tuonen tuoltapuolen kumpuavat aavistukset ahdistivat hänen sieluaan. Varsinkin kun hän kuuli tuon hiljaisen, riutuvan soitonhelinän salin puolihimmeiden ikkunoiden läpi talviseen kuutamoyöhön tunkeutuvan, oli hänen sydämensä tuskasta ja kalvavasta, epämääräisestä kaipauksesta pakahtumaisillaan.
Muuttuneella äänellä: Urmas! URMAS Peräytyy kauhistuneena taapäin, kohottaa torjuvasti kätensä: Mitä...? Nousevatko kuolleet haudoistaan...? MERTSI Hiljaisen läpitunkevasti: Ei, vaan elävät, jotka ovat yksinäisyydessä odottaneet hetkeänsä. URMAS Yhä kauhuissaan: Mitä tahdot minusta, Mertsi...? MERTSI Tahdon sinut siirtää puoli ihmis-ikää takaperin.
»Sanoisin vaan», jatkoi nuorukainen niin hiljaisen hillityllä äänellä, että se kuului miltei kuiskaukselta, »että jos te, neiti, joskus huomaisitte antaneenne ruusuillenne liian suurta arvoa, niin taittakaa se pyydetty kukka ja pankaa rintaanne. Ei sen tarvitse teitä nöyryyttää, se on vain merkki että voitte pitää kulkijaakin ihmisenä.»
Monen hiljaisen, lämpimän, sydämellisen sanan saimme nyt vaihtaa, hetket olivat kylläkin nopeat kuin ajatus, mutta vain sitä kallisarvoisemmat.» »Hänellä oli mukanaan ihana runonsa Maamme, jonka hän oli luvannut minulle, ja hän kysyi minulta hiljaa, eikö minulla ollut mitään hänelle, sillä edellisenä päivänä lupasin kirjoittaa joitakin sanoja sydämeni ilmaisuksi.
Hiljaisen tyytyväisinä odottelivat aikaiset lapset, niinkuin vanhemmatkin keitoksen jähtymistä. Mutta kun aika tuli, kehoitti isäntä väkeänsä syömään. Itse hän käveli edellä pöytään ja hiljaisina ja nöyrinä seurasivat muut. Kaikki panivat he kätensä ristiin ja siunasivat ruokansa.
Armo istui liikkumattomana kädet ristissä; kuun valossa oli hän melkein kuten nuot kalpeat haamut muinais-ajoista, jotka äänettömänä perhekuntana katselivat hänen ympärillänsä. Sisälle tultuamme sanoi hän hiljaisen tuskan alaisena: "Jotakin on tapahtunut! mutta mitä? Sanokaa minulle ... sanokaa minulle kaikki!"
Siihen aikaan kun ikuiset hongikot vielä peittivät Suomen harmaita kallioita ja kanervaisia saloja, joissa ei ollut vielä kuin tikalla ja palokärjellä kolistelemista, siihen aikaan myöskin Suomen pienoiset kaupungit sisävesistöjen varsilla tai meren rantamilla, loppumattomien taipaleitten erottamina ja kaikkea yhdyssidettä vailla, viettivät tuskin tuntuvaa elämää kukin erikseen oman hiljaisen kirkkonsa ympärillä.
Mutta verisuonten kuohuessa Kuulee hän nyt juuri niinkuin kaukaa Hiljaisen ja vienon henki-äänen: "Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen Lieto valta varsin valmistuupi. Rauenneella äänellä jo lintu Toveriaan kotihinsa kutsuu, Tuuloselle metsä kuiskuttaapi Nyt jäähyväiset ja taivahalta Iltakaste kukkavuotehelle Laskeksen.
Erinomaisen voimakkaasti ja ihmeen taitavasti Euergetes liikutteli kieliä ja alkoi soittaa häämarssia, jossa intohimoinen riemu näytti vaihtelevan surumielisen hiljaisen rakkauden kuherruksen kanssa.
Niitä ja näitä, tipuseni, niitä ja näitä, sillä ei ole niin väliä. Liina pienoinen on valkean ruusun näköinen, lausui vapaaherratar, keskeyttäen tuon hiljaisen keskustelun, jota hän ei näkynyt mielellänsä sallivan, hän on valkean ruusun näköinen; ah, se sopiikin sille, joka ensi kerran astuu maailmalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät