Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sairas aukaisi silmänsä ja tirkisteli huoneessa olevia. Hän aikoi nousta istualle, mutta voimat puuttuivat, ja hän vaipui takaisin vuoteellensa. Hilja laski kätensä sairaan otsalle, lausuen: »
Soreana, loistavana meni paroni lattian poikki Hiljan luokse ja pyysi häntä kanssaan katrilliin. »Miksi näin myöhään tulitte?» hän kysyi. »Me olemme kaikin teitä kaivanneet.» »Minun entinen opettajani oli minulle hyvästi jättämässä, ja sepä minua viivytti», vastasi Hilja. »Hän lähtee ylihuomenna ulkomaille.» »Ah Paavo, tuo suomikiihkoinen ylenintoinen kirjatoukka»
Seuraavana vuonna meni toinen puoli ja tulvivalla kiitollisuudella vannoi ylioppilas hänelle ikuiset valat, jos Hilja vain tahtoisi tulla hänen omakseen, sillä Hilja oli hänen mielestään paras ihminen maailmassa, oikea ihanneihminen. Hilja luonnollisesti ei ottanut hänen liioiteltuja lauseitaan niin sananmukaisesti, hän ei ollut niin hurmaantunut ja oli neljä vuotta vanhempi.
Pian sen jälkeen kun Esteri lukukauden lopussa oli lähtenyt pääkaupungista kotia, katosi myöskin maisteri Grönblad, ja viikkoa myöhemmin sai kapteenin rouva lipun, jossa heidän yhteen kiedottujen nimiensä alla oli merkitsevä sana »kihloissa». Eukko ihan hämmästyi: No, mutta, Hilja huudahti hän mitä tämä merkitsee, sinunhan piti saada hänet?
Hilja naurahti surullisesti ja sanoi: »Paavolla on sinussa hyvä puhemies, mutta jätetään tämä asia nyt, sillä minun täytyy jo lähteä kotiin.» YHDEKS
Hilja hiipi Paavon luokse, sanoen: »Etkö minua tunne?» Paavo katseli tuimilla silmäyksillä Hiljaa ja huudahti taas: »Mene pois, sinä muotinukke, ja anna minulle minun Hiljani ääni ja silmät.» Hilja ei voinut olla huoneessa, vaan meni pois siksi, että Paavo taas ennätti vaipua unen horroksiin.
Tiesiväthän ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin kirjeitäkin toisillemme. Kirjeitäkin? ihmetteli Aliina. Eikö siitä oltu vihassa? Salaa kirjoitettiin. Vaikka kohta, en minä vaan uskaltaisi. Osaatkos sinä kirjoittaa? Hyvin huonosti. Eikö sinua ole käytettynä kansakoulussa? Eivät ole käyttäneet. Ennätäthän sinä vielä. Pyri tänä talvena, kehoitti Hilja.
Aliina alkoi epäillä serkkunsa uteliaisuutta ja kesken puheen kysäisi: Minkä vuoksi sinä sitä niin kyselet? Ilman aikojaan, sanoi Hilja ja alkoi kertoa oman kotinsa palvelijoista. Heillä kuului olleen eräskin piika lähes kymmenen vuotta ja melkein jokainen kaksi tai kolme vuotta.
Minä istahdin kivelle kappaleen matkaa heistä, mutta kaunis näköala ei enää yksistään vetänyt huomiotani puoleensa, sillä aina enentyvällä uteliaisuudella katselin naista ja hänen vanhaa kumppaniansa. Hetken päästä nousi vanhus istualta, sanoen nuoremmalle: »Hilja, tule nyt jo pois, meitä ehkä odotetaan eineelle.»
Hänen veljellänsä on oma pappila; hän on oiva pappi, ja Alma on hänen onnellinen vaimonsa. Hänen tykönänsä oleskelee Hilja usein.» »Kiitos kertomuksestanne», sanoi rouva P., »mutta nyt saamme näihin tietoihimme tyytyä, sillä aika on jo mennä kotiin.» »On kyllä», sanoi täti; »tuollahan toisetkin kylpyvieraat palaavat Luonnonmaan saaresta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät