Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Te varmaankin tämän kummana pidätte, ja niinpä se onkin, mutta älkää kysykö, miksi näin teen, sillä minä en kysymykseenne kuitenkaan vastausta antaisi. Sen vain sanon, että jollen niin tekisi, en myöskään voisi olla täällä.» »Jos näin on asiain laita, niin kyllä vanha Tiina vaiti osaa olla», vastasi Tiina. Hilja riensi nyt äitinsä luo, joka makasi levottomassa unessa.
Hilja ei voinut sitä estellä, kukaan ei voinut kieltää, mitä tuo purppurahuuli pyysi, ja kun hän hyvää yötä toivottaen kääri kätensä Hiljan kaulaan, puristi Hilja häntä rintaansa vasten. Jumalan kiitos, Hiljan sydämessä ei ollut mitään katkeruutta parempiosaisia kohtaan.
Minä ymmärrän, sinä olet kylmennyt Hilja taivutti päätään aivan kuin musertavan iskun kohdatessa. Niin, valheeseen perustuessa olisi tulevaisuutemme huonolla perustuksella sanoi Knuut vähän kärsimättömästi tunteilleen ei voi, näet, mitään, vaan rehellisenä miehenä pidän lupaukseni!
Ne olivat yhä samat pienet lapset, joitten kirkkaassa pinnassa Hilja ennen muinoin oli nähnyt Ahdin tyttären nyökkäävän päätään, ja joitten virtaa myöten Juhani pani herneenpalko-veneensä uimaan. Sohiseva sohisi yhä hiljaan kesäilloin; Kohiseva kohisi yhä yhtä vallattomasti hiekan ja kivien yli.
Hilja katseli kummastellen Annaa; hän ei ymmärtänyt, miksi ei Anna heti tullut häntä tervehtimään, ja kysyi viattomasti: »Eikö Anna minua tunne?» »Tunnen», vastasi Anna, ja hänen huulensa vetäytyivät pilkalliseen hymyyn, »olethan sinä piparkakunmyyjä Naantalista.
Kahden ajaminen oli heistä hupaista, silloin ei ollut ketään kuulemassa, jos mitä rupattelisi. Ja hevosen ohjastaminen sitten, se oli niin haluista työtä, että he vähän väliä vaihtoivat ohjaksia. Hilja tiesi vielä keinon miten saada hevonen juoksemaan: vedettiin vain ohjakset ristiin ja silloinpa se antoi aika kyytiä. Tämähän hauskaa on, kun me arvattiin kahden lähteä, ihasteli Aliina.
»Mennään», he huusivat kaikin, ja nyt Hilja näki, miten monta neitoa tuli hänen luoksensa. Kaikki he tahtoivat ostaa hänen kakkujansa, ja sillä aikaa, kuin Hilja koppansa tyhjensi, tarkastelivat häntä nämät ylhäiset neitoset ja kuiskailivat toisillensa: »Ah, tuopa vasta on ihana lapsi.»
Hän kysyi mistä Hilja oli, ja Hilja, joka Alman ystävällisestä kohtelusta tuli rohkeammaksi, kertoi, että hän Naantalista oli kotoisin, että hänellä siellä oli äiti, veli ja täti, ja että ne olivat kovin köyhät, jonka vuoksi kenraalinna Simssi nyt oli ottanut hänet kasvatiksensa.
Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen. Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina. Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja. Oli niitä kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla tytöillä, mutta ei sen kummempia. Oliko sinullakin? Oli. Kuka se oli? Mikä milloinkin. Tiesivätkö ne?
Hilja keskeytti Alman puheen, vastaten: »
Päivän Sana
Muut Etsivät