Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Ja kreivi Teja kuiskasi hänelle: "Kuten näet, olet pelastanut valtakunnan." "Eteenpäin, vie meidät voittoon", huusi Hildebad. "Guntaris ja Arahad tulevat tänne päin. He toivovat tapaavansa meidät päättöminä ja julkisessa riidassa keskenämme. Hyökätkäämme heidän kimppuunsa. He saakoot nähdä erehtyneensä. Ulos heidän kimppuunsa! Alas kapinoitsijat!"
"Minä tahdoin", jatkoi Hildebad, "heti kääntyä legioonineni, mutta ylipäällikköni, kreivi Vitiges, ei sitä sallinut. "Sen kuitenkin sain aikaan, että annoimme joukkojen pysähtyä ja muutamain ratsumiesten kanssa riensimme tänne varoittamaan, pelastamaan, kostamaan. "Sillä kostoa, kostoa vaadin minä kuningas Teodahadille.
"Sanokaa, päälliköt, kuinka monta miestä teillä kullakin on johdettavana? "Kirjurit, merkitkää ne muistiin." "Minun johdossani on kolmetuhatta jalkamiestä", huudahti Hildebad. "Minulla neljäkymmentätuhatta kilvin ja keihäin varustettua jalka- ja ratsumiestä", sanoi herttua Guntaris. "Minulla neljäkymmentätuhatta jalkamiestä: jousimiehiä, linkoojia ja keihäsmiehiä", vastasi Ravennan kreivi Grippa.
Vitiges painoi silmänsä kiinni. Sitten hän sanoi: "Ei ole muuta keinoa. "Teja, käske heti sotajoukko uuteen rynnäkköön." "Kuinka? Mitä?" huusivat nuo kolme päällikköä kuin yhdestä suusta. "Ei ole muuta keinoa", toisti kuningas. "Kuinka monta miestä toit tänne mukanasi, Hildebad?" "Kolme tuhatta, mutta he ovat väsyneitä marssista. He eivät voi taistella tänään."
"Niin vannoivat tuona yönä viisi miestä: Hildebrand ja Hildebad, Totila ja Teja. "Mutta kuka oli viides? Vitiges, Valtarin poika." Hän paljasti nopeasti kuninkaan vasemman ranteen. "Katso, Rautgundis. Veriliiton arpi ei ole vielä kadonnut. "Mutta vala on kadonnut hänen sielustaan. Hän vannoi tällä tavalla silloin, kun hän ei vielä ollut kuningas.
Mitä oli tämä ystävä tehnyt ja saanut aikaan liittoyön jälkeen. Kun kaikki muut väsyivät hurja Hildebad, innokas Totila, tyyni Vitiges ja jäisen levollinen Hildebrand ei Teja ollut koskaan huoannut, vaan aina toiminut, ei koskaan toivonut, vaan aina uskaltanut. Regetassa, Rooman edustalla, Ravennan kukistumisen jälkeen ja taas Rooman edustalla mitä kaikkea hän olikaan tehnyt?
Riemuhuutojen kaikuessa päälliköt Vitiges ja Hildebad menivät joukon läpi kukkulalle aivan Hildebrandin tuomioistuimen ääreen. "Kuinka?" huudahti Hildebad hengästyneenä. "Te istutte täällä ja pidätte käräjiä aivan kuin maassa olisi täysi rauha. Belisarius, vihollinen on laskenut maihin!"
"Ja amalit ovat jumalien poikia", lisäsi hän salaperäisesti. "Kaunis jumalien poika on Teodahad", sanoi Hildebad nauraen. "Vaikene", huudahti vanhus vihoissaan. "Te uudet ihmiset ette sitä käsitä. "Te tahdotte käsittää ja ymmärtää kaikki pienen ymmärryksenne mukaan. "Veren arvoituksesta, salaisuudesta, ihmeestä, taikavoimasta te ette välitä mitään.
Hildebad ja Tejakin olivat heidän joukossaan. He olivat sen puolueen johtajia, joka oli jo kauan vaatinut ankarampaa kohtelua italialaisille. He näet samalla kertaa vihasivat ja pelkäsivät näitä ja vain vastenmielisesti mukautuivat kuninkaan lempeämpään mielenlaatuun.
Vitiges horjui. "Herra parka! "Siellä oli pieni ruumis puron rannalla. "En tiedä, kuinka tulin kalliorinnettä alas, mutta pian olin alhaalla "Siellä hän makasi, pieni miekka lujasti kädessä, kallioiden ruhjomana, valkoinen tukka veren tahraamana." "Vaikene", sanoi Teja pannen kätensä Vakiksen olkapäälle. Hildebad tarttui voihkien vuoteelle kaatuneen isän käteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät