Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
No nyt meidän täytyy mennä! Hiljaa kun hiiret hiipivät molemmat tytöt ulos portaita pitkin, ottivat ovisalvan auki ja olivat pian puutarhassa, jossa vieno sumu leijaili pensaitten ja kukkaryhmien yli. Tässä on sinulle apila ja harakankukka, tuosta saat sireenikukan ja narsissan.
Sitä paitsi olivat ne hengenvaaralliset, nimittäin jos ne sattuisivat kastumaan, sillä niin huonoilla perustuksilla ne olivat; silloin olisivat niiden liuskakiviset katot pudonneet päällemme ja me olisimme jääneet niinkuin hiiret loukkuun. Se plutona, jonka kanssa minä asuin, oli majaa eräässä kivijalassa, pehkukoppelin alikerroksessa.
Se hiirenloukku, jota Kinturi toi mukanaan, tuntui hänestä olevan nyt se taikakalu, joka oli vielä auttava hänet jaloilleen. Sillä ainoastaan tuo unettomuus oli ehkä syynä hänen ruumiinsa voimien heikontumiseen, joka oli häntä ensin niin pelästyttänyt. Kun hän vaan saa hiiret hävitettyä ja jälleen nukkuu yönsä, on hän tekevä työtä taas kuin karhu.
He läksivät rannalle, sittenkuin Mari oli saanut maitokamarinsa kuntoon, sulkenut akkunat ja lukinnut oven. Hänen täytyi siinä suhteessa olla varovainen, hänellä kun oli monta kutsumatonta vierasta pitoihin: hiiret, kärpät y.m. Kissaakan ei ollut takaamista, vaikka se tähän asti oli näyttänyt olevansa uskollinen. Järvi oli sileänä, sinisenä heidän edessänsä.
He painoivat päänsä alas hiljaa kuin hiiret ja sallivat vielä, että heitä estettiin raitista ilmaakin nauttimasta, sentähden, että se oli tuonut mukanansa heille kielletyitä ääniä... Ja tämä hirveä aamuveisaajahan se oli, jonka täytyi leikata heidän siipensä ja heitä vartioida. Oi, herra Claudius, minä saatan teille paljoa enemmän vaivaa!
Hiirten valtakunnassa oli Rohkeasta sentään paljon hyötyäkin, sillä se lähetettiin aina ensimäisenä vakoilemaan ja ensimäisenä se kaikki yhteiset vaarat ilmoitti. Yhdistävänä siteenä eri perheiden välillä oli myös eräs toinen hiiri, vanha, kuolemata tekevä, hampaaton puolirotta. Sillä sen kertoessa nuoruutensa muistelmia kaikki hiiret sulivat yhdeksi ainoaksi kuuntelevaksi korvaksi.
Meidän täytyy panna kaikki alttiiksi, jos emme tahdo kuolla kuin hiiret loukossa". "Hyvä", sanoi Herkules, "odottakaa, siksi kuin tulee päivä. Silloin nähdään, onko veneissä vihollisia vai ei. Sitten ryntäämme ulos, jos ei vihollinen itsestään lähde pois. Ehkä lähtevätkin päivän tultua, kun näkevät meidän hyvin puolustavan taloa.
"Emme kiduta senkään vertaa kuin teidän sunnuntaimetsästäjät jäniksiä. Hiiret sen kurituksen kyllä ansaitsevat, sillä pahoja nekin ovat kiusaamaan nakerruksellaan herkkäunisia ihmisiä. Valvottavat yökaudet." "Minkälaista sen vanhanpiian luona oli ollaksesi?" keskeytin. "Arvaathan sen itse.
Miettii Sipo Nevalainen: Mistä apu, armo tässä? Kuninkaalle kuuliainen olen ollut elämässä, vaan on Kaarle kauan poissa, mässää herrat, moukat täällä; kun ei kissa, näätsen, koissa, hyppii hiiret pöydän päällä. Saapuu Hovilasta sana: »Jo nyt Sipon onni koitti! Simo Hurtta mahtavana kansan kaiken kaali, voitti.
Hetki on tullut, jota olen vartonut kuin kettu vanhan tamman huulta; ja nyt se putoo. HERMAN. Höh! Vai putoo se. TAAVETTI. Putoo, jos olemme äänettä kuin hiiret. HERMAN. Tytöt, onko mies viisas? TAAVETTI. Noin »treqvart i bok» toivon minä, mutta pelkään pojan aivon puristuvan, ellei saa hän nähdä tässä sydämmensä lystiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät