Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hänen intelligensinsä, hänen taiteellisen hieno esiintymisensä, hänen loistava kauneutensa, hänen stiilinen vartalonsa, aistikas pukunsa, plastilliset liikkeensä ja asentonsa, ne kaikki yhdessä hurmasivat mieleni, ja kuitenkin asui sydämmeni pohjassa kumoamaton epäilys, joka milloin soimasi häntä, milloin tuomitsi ja saattoi joskus melkein inhoamaankin.
Wappu viittasi Joosepille että hän ottaisi pois maljan ja jäi itse istumaan, ett'ei häiritsisi sairasta. Jooseppi katseli häntä miettivästi hänen istuessaan vuoteen reunalla sairas tyttö sylissään. Sinä olet kaunis tyttö, sanoi hän rehellisesti, vahinko vaan että olet niin rajuluontoinen! Hieno puna lensi Wapun poskille, kun hän kuuli nämä sanat.
Teidän on hyvin kylmä, siitä olen varma ... sen kuulen äänestäkin. Sen jälkeen riisui nuorukainen yltään toisen vaatekappaleen toisensa jälkeen, niin että hän pian oli pelkillä alusvaatteillaan, ja hän katseli paitaansa, joka oli hyvin hieno ja valkoinen. Sanoitteko niiden vieneen teiltä kaikki? kysyi hän. Sanoin, ihan kaikki. Teillä siis ei ole ... yhtään mitään ... ei yhtään mitään...?
Hän tuli minua vastaan kuin ilmestyksenä minulle tuntemattomasta, semmoisesta, jota en ollut koskaan ennen nähnyt hieno tyttö, jonka rikkaalla, ylhäisellä isällä oli kaupungin komein talo sen laidassa, eristetty ja ylhäinen, minne hän useimmittain ajoi, joskus vain käveli, soittosalkku kädessä.
Siellä sydämmess' on synnin juuret, Sydämmess' on asuinsija Herran. Ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Kuinka voipi kaksi tunnett' aivan Vastakkaista olla rinnassamme: Toinen luoma Jumalan on: taivas, Toinen: helvetti on oma työmme!
Vielä harvinaisempi oli kenties se savustettu lampaanliikkiö ja tuopillinen olutta, jotka kreivin kestitykseksi pantiin esiin. Ei koskaan ollut hieno ylimys vilpittömämmällä hartaudella ruokalukuaan lukenut.
Hän oli vielä neljänkymmenvuotisena hieno ja solakka, ja silmissä paloi sama tuli kuin ennen, vaan ehkä vähä levollisempi, ja mustat olivat hänen hiuksensa vielä.
Hän vertaili pukuansa, hieno ja köykäinen kuin pilvenhattara, äitinsä karkeisiin vaatteisiin, valkoista saaliansa vanhuksen siniraitaiseen kaulaliinaan, sieviä silkkikenkiänsä, jotka pehmeinä ja notkeina taipuivat soman jalan ympärille, äitinsä paksuihin, tylppänenäisiin jalkineihin.
Tuo rakas olento istuu siellä etupenkillä kymmenen muun neitosen kanssa ja tekee ahkerasti muistiinpanojaan. Laittaun aivan hänen taakseen, hengitän melkein hänen niskaansa ... ja mimmoiseen niskaan! Oo! Se on niin valkea, niin kaunis, niin makoinen, niin hieno, ja tukka kähertyy siinä niin veitikkamaisesti.
Kaunottareksi ei häntä tosin woinut sanoa, mutta sangen miellyttäwä hän oli. Kun siihen lisäksi tuli hänen arwokkaan hieno käytöksensä ja arkamainen, kaino ujoutensa, niin ei ollut yhtään ihmistä, joka ei olisi häneen mieltynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät