Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Me koetimme katsella tirkistellä tiepuoleen, nähdäksemme mitä Moppe niin kiiwaasti haukkui, mutta pimeän tähden oli mahdoton mitään nähdä. Koira haukkui yhdessä paikassa ja pian käweli hewonen sen paikan ohi.
"Hih waan!" kiljahteli Heikki tawasta edelleenkin. "Mutta kerta wielä ... wähän wielä ... sehän tuntui tekewän niin hywää ... wähän waan ... ei paljoa..." höpisi Heikki itseksensä, kaiwellen pullon tulppaa, samassa kun hewonen oli masentunut käwelemään. Sen käsiinsä saatuansa naukkasi hän siitä taasenkin, noin waan wähäiseksi lisäksi entiselle. Nyt tuli hänen nykyinen olonsa entistä ehommaksi.
Tuo anteeksipyytäminenkin tuntui niin oudolta, koskapa ei meidän wälillämme oltu monesti semmoisia tarwittu. Minä en oikein tietänyt kuinka se oli, mutta minusta waan tuntui siltä, uin koko tuo kirje olisi syntynyt jostain ulkonaisesta pakosta. En joutanut pitkin punnitsemaan ystäwäni kirjettä, sillä hewonen oli jo kartanolla ja minä lähdin paikalla matkaan.
Minä halusin päästä aina sywemmälle ukon elämän laatuun, sentähden sanoin hänelle puoleksi hämärästi: "Teillä on laiha hewonen, kuinka se jaksaa näin huonolla kelillä wetää nuo terwat kaupunkiin?" "Niinhän se on, laihahan se on hewos=riepu. Mitenkäpä se raukka lihawana pysyisi, kun sille ei ole muuta antaa kuin huonoja heiniä ja wettä", myönsi ukko.
Mahdoton oli sitä ihmisenkään tehdä, sillä maassa kauwemman aikaa olleen korkeamman lumen oli ankara wihuri kiskonut irti ja nostanut ilmaan, josta se kowan tuulen ajamana tuli semmoisella woimalla kaswoihin, että tuntui puolittain siltä, kuin olisi pulmushauleilla myötäänsä ammuttu wasten silmiä. Hewonen eksyi aiwan pian pois tieltä.
Silloin wielä woit tehdä kunniallisen palausmatkan, mutta myöhemmin on se mahdoton ja sinä joudut auttamattomasti hukkaan. Talwinen aika oli. Pari matkatoweria riensi erästä maamme isointa kaupunkia kohden. Kummallakin heillä oli hewonen, jotka waiwaloisesti wetiwät raskaita kuormia, mitkä oliwat täyteen ja korkeiksi ahdetut kaikenlaisilla maalaistawaroilla.
Tuuliko nyt wai satoi, oliko nyt kylmä tahi lämmin, menikö hewonen taikka oli menemättä, kaikista noista huoli Heikki wiisi. Hänen päänsä tuntui hirmuisen raskaalta ja siellä suhisi, paukutti ja jyskytti niin ankarasti. Hewonen käwellä jurpotteli aiwan niinkuin itse tahtoi, sillä Heikki ei häntä nyt kiirehtinyt. Heikkiä rupesi nyt kowasti wäsyttämään.
Pian oliwat tiet niin ummessa, ett'ei niistä metsilläkään tietänyt mitään; ainoastaan metsän halki polwekkaasti mutkailewa aukko osoitti tien suunnan. Aukeoilla ei tiennyt senkään wertaa tietä, mutta tottunut hewonen koki jalka=koperolla siinäkin tiellä pysytellä. Reki lauttasi ja heilui sinne tänne ja jos ei ollut aina waroisalla, kaatui se kummalle puolelle sattui.
Kukaan heistä ei huomannut lähenewää waaraa, niin kiintyneitä oliwat he puheeseensa. Kun tuo hurja ratsastaja tuli aiwan likelle, hawaitsiwat useat hänet ja wäistiwät, mutta tuo wäittelewä poika ei huomannut selin olonsa wuoksi, ennenkuin ratsastaja ajoi hänen päällensä ja hän kaatui niinkuin näytti kuolleena hewosen jalkoihin. Hewonen oli lyönyt kawiollaan ison haawan hänen otsaansa.
Siitä oli hänen yli mentäwä, sillä kiertämään yrittäessä olisi hän warmaan sattunut perään=ajawien wihollisten käsiin. Mutta eipä kahlaaminenkaan, sen hän sangen pian hawaitsi, ollut paljoa wähemmin waarallinen. Joka askeleella upposi hewonen niin sywälle, että waan töin tuskin sai jalkansa lietteestä ylös nostetuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät