Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kun ensin katsoin hänen silmiinsä, hänen seisoessaan takanani pihalla ja tarkasti silmäillessään hevostani ja kärryssä olevia tavaroitani, näyttivät ne olevan ruskeankeltaiset; mutta kun minuuttia myöhemmin seisoimme rinnatusten pimeässä tallissa, niin huomasin, että ne olivat sinervän keltaiset, ja katse muistutti tiikeriä.
Maalle tultuani sidoin hevosen metsään ja lähdin jalan hiipien kylään nähdäkseni, oliko siellä vihollisia. Mutta kylä tuntui olevan aivan autio. Palasin silloin noutamaan hevostani, jonka vein muutaman talon tyhjään talliin ja koperoin parven nurkista heinänjätteitä sen eteen. Menin sen jälkeen tupaan, joka sekin oli asukkaista tyhjä, mutta jossa vielä tuntui hiukan lämmintä.
Ettekö käy istumaan?» »Eipä ole oikein aikaakaan ... minulla vaan on teille vähän kaupunginterveisiä. Syötin toissa iltana Välimäessä hevostani, ja sieltä niitä lähetettiin tällaisia näin!» Mies otti povestaan pienen paperikäärön ja ojensi sen Olaville. Nuorukainen karahti korviaan myöten punaiseksi ja sai vaivoin kiitetyksi.
"No," virkkoi Martin Petrovitsh ja vaipui ajatuksiinsa. "Mutta", äänsi hän jälleen, "kukaties tahtoisitte katsella huviksenne meidän puimalavaa? Kyllä Wolodka tulee teille näyttämään. Wolodka, hoi!" huusi hän vävyänsä, joka yhä vielä talutteli hevostani pihalla. "Saatapas nuori herra puimalavalle ja näytä ylipäänsä koko minun talouteni. Minun pitää hieman nukahtaa! Kas niin! Voikaa hyvin!"
Kerta minä kuulin hänen menevän ulos, ja minä olin varma siitä, että hän oli mennyt talliin likemmältä katselemaan kärryjäni ja hevostani. Minä olin saanut päähäni, että isäntä oli ilkeä rosvo; eitä hän ei voinut tulla aikaan ravintolan pitämisellä; että hän oli huomannut minulla olevan hyvä hevonen ja kärryt sekä koko joukon tavaraa, joista voisi saada paljon rahaa.
Tapasin hänet nimittäin viime talvena Ruotsin puolella ja kun minä seisoin Haaparannan kadulla taputtaen hevostani lautaselle sekä jutellen L:n kanssa, oli siitä tilaisuudesta joku ryssän spiooni näpännyt valokuvan. Sitä nyt Mashkevitsh tyytyväisenä näytti minulle. Minä tarkastelin hetkisen kuvaa ja vastasin totisena, etten tunne.
"Pormestari piteli hevostani kiinni suitsista ja paitsi sitä", jatkoi Heikki hymyllä, jota ei surkuttelevaisuuskaan saanut hillityksi, "pelkäsin että moittisit minua maineesi vähentämisen halusta, jos olisin mennyt sulle avuksi yhtä yksinäistä miestä vastaan. Mutta äläpäs ole milläskään! Tuo roisto vaan käytti kavalasti sitä tilaisuutta hyväkseen, kun sinun hevoses ei tahtonut käskyjäsi totella".
»Niinkuin sanoin, niin minä syötin siellä hevostani ja läksin sitte iltahämärässä ajamaan. Kun pääsen niitylle talon alle, niin kuulen äkkiä jonkun juoksevan takanani. Unohtuiko minulta jotakin? ajattelen minä ja pysäytän. Se juoksija on semmoinen pieni sievä tyttö, ilman huivia ja posket punottavat. 'Jäikö jotain? kysyn minä. 'Jäi', vastaa tyttö ja katsoo varpaisiinsa.
Minä panin kuolaimet sen suuhun ja talutin sen kärryjen luo. Monta kertaa turhaan koetettuani valjastaa hyväluontoista hevostani kärryjen eteen syystä, että minun oli yhtä mahdotonta etäisyyksiä käsittää, kuin humalaisen ihmisen on sitä tehdä muistan, että tuo pieni poika, jonka ensin näin taloon tullessani, oli minua auttamassa, vaikk'en tiedä mistä ja milloin hän tuli.
Hyvin kuuluu olleen ikävällä mielellä kaiket aamua, vaikka onkin kuuliaispäivä. PIRKKO. Nyt, jos ette vaikene, niin ajan teidät pellolle. HUSSO. So, so! Olepas hiljaa. Vieraita ajaa pihaan. PIRKKO. Ja ketä muita? Siellähän on hei, kaikki viis minun hevostani siellähän on jo pelimannit ja muut! RIIKKA, Astukaa peremmälle, tehkää niin hyvin!
Päivän Sana
Muut Etsivät