Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Jo silloin sähähtikin kissa äkkiä, raapaisi penikan silmiä ja kiipesi sitä samaa vauhtia aivan kuin nuoli lyhtypatsaan päähän, köyristyi siellä vihaisesti, ja jäi häntä pörhöllään istua kököttämään patsaan päähän, tuijottaen vihaisesti penikkaan, joka uikuttaen juosta lupsutteli keittiöön, valittaakseen siellä vaivojansa. »Herrasiunaa!» päivitteli kiihtynyt ruustinna ja pyöritteli keittiöön.
Mutta kun hän ehti johtua siihen kipeään kohtaan: viisausasiaan, niin tenäsi Sakari sittenkin sitä omaansa ja vakuutti, että turhia ovat kaikki vakuutukset; Sakari näet vain oikasi, tenäsi: »Se mies on mies ... se joka lähimmäistään solvasi, mutta... Ei se pastorin viisaus hänen synnistään lisäänny.» Herrasiunaa! Pastori Pöndisestä tuntui kuin olisi Herra hänet hylännyt pilkkaajan käsiin.
Nyt se hyvitteli ja todisti: »Se on koko seurakunnassa, varsinkin meidän vanhurskautuneiden kesken ihan yleinen ajatus, jotta... Ei pastori ole liialla viisaudella lyöty...» »Herrasiunaa!» supisi jo Amalia itsekseen. Ahdisti häntäkin ja oli kuuma sekä tukahduttava olo. Ja taas vaiettiin.
Herrasiunaa! Rouva oli punastua. Hän riensi riitelemään Iidalle, mutta kun ei ilennyt siitä oikeasta asiastaan, sulhasensa housuista riidellä niin, sekavana siinä alkoi haukkua piikoja siitä, että ne ruokkivat kanoja niin huonosti, että kanat eivät muni muuta kuin nimeksi. Sukeutui aimo riita. Uhallakin nyt Iida torasi vastaan. Rouvalta oli jo siinä vihassa päästä itku ja lopulta jo Iidaltakin.
Nytkin hän taas sille hoihki: »Kuule... Minulla on se sinun seitsemäs pääsi, niin että elä sinä vain eksy, eläkä jää jälelle, tahi muuten jäät päättä!» »En... En eksy!» tenäsi hullu varmasti. »Herrasiunaa! Noin viisailla puheilla näet narraa hullut tottelemaan!» ihmetteli soaistu, ihastunut Eulaliina itseksensä. Ei vain hän olisi mitään niin älykästä keksinyt, vaikka miten olisi miettinyt.
Aivan hän jo tosivihassa ja katkerana sitä juonitteli. Maija meni ymmälle: »Häh?... Niin että mitä se nyt tää vieras?» koki hän siinä leipoessaan, mutta entistäkin katkerampana tenäsi Sakari: »Elä ylpeile!... Elä ylpeile, kuule Punnitun akka!» Herrasiunaa! Hämillään tapaili Maija: »Mistä tää vieras nyt suuttui. Ei tässä kuka ylpeile...» Mutta turhaan.
Itke ja voivota ja pukeudu säkkiin ja istu tuhassa ja siinä kalipitoisessa porotuhassa, sillä niin valmistuu tälle viisauteen luottaneelle sukukunnalle tämän syntisen suomenkansan viisauden, sen siteillä sokaistun ja alati kavala-vihaisen-hirviän härän kautta, se ennustettu iso ja pohjaton kuoppa.» Herrasiunaa!
Hän oli ottanut nämä taivasmatkalle ja hillitsi niitä nyt puheella. »Herrasiunaa!» ihmetteli rakkauden sokaisema morsian itseksensä, sulhasen johtajakykyyn ja viisauteen ihastuneena. Oli ihan onni, että juuri hän oli laitokselle näin taitavan johtajan toimittanut. Ja rauhoittuneena, tyyntyneenä ja onnellisena ryhtyi hän oitis puuhaamaan matkalle lähtöä. Pian siinä olikin kaikki kunnossa.
Sakari jatkoi, kuin saarnasi: »Seelaa, Jussi Punnittu, sillä vaikka totuus yleensä on karvas ja tekee elämän happameksi ja miehen hahmon muikeaksi niinkuin vanha ämmä ja ikäloppu emäntä, niin en minä kuitenkaan voi olla itsestäni todistamatta, että minä kynin Beliaalissa viisauden.» »Herrasiunaa!» hätäytyi jo Maija, mutta kiivaasti keskeytti, tenäsi Sakari: »Elä keskeytä eukko!»
Päivän Sana
Muut Etsivät