Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Elsa katsellessaan venhettä tillahti itkemään, sillä monet muistot olivat kätkettynä äitivainajan ja lapsuuden suloisista ajoista tuossa vanhassa venheessä. Munkkiniemen herralla oli suuri venhe, johon sopi toistakymmentä henkeä. Harvoin oli se kuitenkin liikkeessä, sillä ilman piti olla melkein tyynen, ennen kuin hän uskalsi lähteä veden päälle.
Käänteissä heilahtelivat helmat sääriä vasten niinkuin vanhalla herralla; Antti tunsi sen selvästi polvissaan. Peilissä, johon hän aina ohimennen katsahti, huomasi hän olevansa ajattelevan ja miettivän näköinen mies. Hänestä näytti, että kaikki häntä salaa tarkastelivat, myöskin neitoset.
Nuorella herralla on pieni ympyriäinen hattu; hänen kaulaliinansa on vaan löysästi kiinni sidottu; takkinsa on hän riisunut yltään ja istuu vaan keveässä kesä-dolmány'issa kuskin vieressä, mutta hänen poskensa ovat punaiset raittiista ilmasta ja ajamisesta.
Hän puhalsi tuh'an sikaristansa ja antoi sen kohteliasti vanhalle herralle, joka viritti omansa, näyttäessään olevan tottuneen polttamaan hyviä sikaria. Valkeata vaihetettuansa kielet keveästi liikuntoon tulivat. Vanhalla herralla oli oikein kunnon-miehen käytös, ja hän puheli vapaasti kaikesta. Kuta enemmin nuorukainen katseli suuriin ruskeihin silmiinsä, sitä enemmin luotti mieheen.
Adelsvärd ei vastannut, vaan katseli eukkoa rauhallisen kysyvästi. Muori jatkoi sen enempää kajoomatta puutarhaan ja näkemäänsä: Siksi me tahtoisimme tietää, milloin herra on aikonut matkustaa? Nyt on keskikesä ja täällä tulee varmaankin liian kuuma olla. Herralla on kai myös rouva, joka odottaa? Meidänkin pikku Maria aikoo mennä naimisiin!
Ja minä alan uskoa, että niin tulee käymäänkin. Yhähän lisääntyy heränneen nuorison joukko. Kuka olisi voinut aavistaa, että tekin molemmat en voi oikein vieläkään uskoa sitä todeksi! Mutta Herralla näkyy olevan keinonsa. Ja nämä käräjätkin ovat niitä hänen keinojaan.
Ennen kaikkea, älä unohda pistoolejani, jotka riippuivat seinällä vuoteeni takana. Minä en unohda mitään. v. Vielä yksi asia: ota myös villakoirasi mukaan; kuuletko, Just! Villakoira ei tänne jää. Siitä pitäköön koira itse huolen. Hm! vai oli herralla vielä tämä kallisarvoinen sormuskin? ja piti sitä taskussaan eikä sormessaan? Isäntä hyvä, me emme vielä ole niin putipuhtaat kuin miltä näyttää.
MAALARI. Niin, elämää on hiukan jäljitelty. Tuo ilme onko hyvä? RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä Elävämp' on kuin itse elämässä. MAALARI. Oh, sillä herralla on ystäviä! RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! Miekkoiset! MAALARI. Kah, vielä lisää! RUNOILIJA. Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa!
Sutlepan Anttoni kirkon takana oli Kirja-Tiitsun kummi ja hyvä ystävä. Tietäähän sen: mihinkä tomu maasta ja lika rattaasta jää? Mutta Ojamyllärin herralla ei hän voinut toivoa asiallensa menestystä, sillä Kirja-Tiitsu oli häntä kerran hyvästi pettänyt, ja siinä asiassa oli Antilla ihmeellisen hyvä muisti: sitä hän ei helposti unohtanut!
Hymyillen pudisti hän päätään. "Hei, kas vaan kuinka soma naisen käsiala vanhalla herralla on!" "Se ei ole hänen käsialaansa, hän ei näe kirjoittaa ". "Vai niin, sitten on hän sanellut ja joku talon naisista, luulen varmaan, että neiti kotiopettaja on kirjoittanut kirjeen". Hän piti kirjettä tarpeeksi etäällä itsestänsä oikein tarkastaaksensa adressia.
Päivän Sana
Muut Etsivät