United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Foinikialaisilla olivat jumalat Baal ja Ascher hyviä, joiden vastakohdat olivat Moloch ja Atarte. Indiassa oli luoja India ja ylläpitäjä Baruna, niiden vastustajat Driera ja Asuren. Persiassa oli Ormudz Ahrimanin kanssa alituisessa riidassa maailman hallitsemisesta. Kreikassa ja Roomassa oli joukko hyviä ja pahoja henkiä, haltijoita, "näkkejä" y. m.
Taivaan tähden elämmekö siis pimeässä pakanuudessa, jolloin ihmiset vielä luulivat että pahat henget pitivät peliänsä heidän kanssaan? Minä tahdon sinulle ilmoittaa, mitkä ovat onnelliset neidot ne ovat omat himosi! Jos olisit oppinut hillitsemään rajua luontoasi, niin Jooseppi ei olisi joutunut surman suuhun. On varsin mukava syyttää pahoja henkiä omista vioistansa.
Hän sammutti nyt kynttilän, siunasi ja ummisti silmänsä ja vaipui kohta virvoittavaan uneen. Tosin unta ei kestänyt monta tuntia, vaan nuo kauheat ajatukset eivät nyt häntä vaivanneet, vaan hän näki unta, että valkeasiipinen enkeli seisoi hänen vuoteensa vieressä ja pidätti kiusauksen henkiä lähenemästä sairasta.
Risto kokee lohdutella häntä sekä itseään, ja kertoo kirjoittaneensa nyt juuri kauniin runoelman tulipalosta, jonka hän on verrannut tulta suitsuavaan vuoreen ja kaikkia tuhoja tekevään pyrstötähteen, joka tuo hirmuista kostoa kurjalle ihmiselle ja käyttää tulen petollisia henkiä palvelijoinaan; runonsa toivoo Risto saavansa myödyksi köyhän nikkarinlesken hyödyksi.
Sinä näyt tietävän, että suurien aikeiden täyttämiseksi kaikki pienet arvelut pitää poistettaman; niin, ei ainoasti omaa henkeä, miljoonienkaan henkiä ei silloin saa säästää."
SILVA. Minä toivon, että minä julkean tänä iltana hörymättä astua sinun silmies eteen. SILVA. Min' en ole mies sitä sanomaan, vaan minun toivoni horjuu. Minä pelkään, ett' ei se käy niin kuin hän ajattelee. Minä näen edessäni henkiä, jotka vaiti ja miettien mustilla maljoilla mittaavat ruhtinasten ja tuhansien kohtaloa.
Mutta paitsi madonnia ja pyhimyksiä, jotka asuvat noissa kappeleissa ja joiden läsnäolon katolinen niin elävästi luo eteensä vilkkaan mielikuvituksensa avulla, asuu kirkoissa paljon muitakin »henkiä». Suuri joukko suuria miehiä, hurskaita kirkon ystäviä ja sen hyväntekijöitä on haudattu kaikkien kirkkojen seinämiin.
On keksitty koneitakin, joilla tehdään kysymyksiä vainajille ja hirvittävimmällä tavalla saadaan heiltä omakätisiä vastakirjoituksia. Eihän itse raamattukaan missään paikassa kiellä uskomasta kummituksia, jos niillä tarkoitamme ihmisvainajain tai pahojen enkelein henkiä.
Jumalan, lempeän ja laupiaan, nimessä, sano: Minä etsin turvaa ihmisten herran tykönä, Ihmisten kuninkaan, Ihmisten Jumalan, Pahuutta vastaan hänessä joka herättää pahat ajatukset ja sitten hiipii pakoon, Joka puhaltaa pahuutta ihmisten sydämiin, Henkiä vastaan ja ihmisiä vastaan. Kuka se on joka sitä sanoo? jatkoi muukalainen. Kukapa niin voinee nähdä ihmisten sydämiin?
Sillä lähinnä niiden erehdystä, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon, jonka erehdyksen luulen edellä kumonneeni, ei ole toista, joka siinä määrin eksyttäisi heikkoja henkiä pois hyveen suoralta tieltä kuin se luulo, että eläinten sielu on samanluontoinen kuin meidän, ja että meillä siis tämän elämän jälkeen on yhtä vähän pelättävää ja toivottavaa kuin kärpäsillä ja muurahaisilla.