United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki hänen luonaan oli niin miellyttävää, niin kodikasta ja korutonta, ja hän itse niin luonnollinen ja sydämmellisen hilpeä, että en lähtöä muistanut ensinkään, eikä hänkään näyttänyt viipymistäni huomaavan. Siellä tuntui niin hauskalta ja helpolta, muualla en olisi tahtonut ollakaan.
Liisa ei siis käynyt kirkossa minkään sisäisen kutsumuksen pakottamana ja kun hänen miehensä heti hänen tultuaan uuteen kotiinsa selitti, ett'ei hän voinut ruveta juoksemaan vaimonsa kanssa kirkossa, koska hän oli pastorin kanssa huonoissa väleissä, niin tuntui hänestäkin jotenkin helpolta pysyä sieltä kokonaan poissa.
Ja hän muisti eilisen aikomuksensa tunnustaa kaikki tyyni vaimon miehelle, tehdä tämän edessä katumuksensa ja sanoa olevansa valmis mihin hyvitykseen tahansa. Mutta nyt aamulla ei tämän päätöksen toimeenpaneminen näyttänyt hänestä niin helpolta kuin eilen. »Ja oikeastaan, miksi tekisin ihmistä onnettomaksi, kun hän ei kerran tiedä. Jos hän kysyy, silloin kyllä sanon hänelle.
Ennen oli hänestä näyttänyt helpolta luopua tästä kaikesta, mutta nyt häntä säälitti ei ainoastaan tämä, vaan itse maa ja puolet tuloista, jotka nyt olisivat olleet niin tarpeen. Ja heti ilmestyivät hänen käytettäväkseen järjen päätelmät, joiden mukaan olikin aivan tyhmää ja tarpeetonta luovuttaa maata talonpojille ja hävittää omaa taloutta. »Maata en saa pitää hallussani.
Kaikki oli niin puhdasta, mukavaa, järjestettyä, ja erittäinkin ihmiset olivat siveellisessä suhteessa niin vaatimattomat, että elämä tuntui tavattoman helpolta. Mainio, puhdas, kohtelias ajuri kuletti häntä mainioiden, kohteliaiden, puhtaiden poliisien sivuitse, pitkin mainioita, vedellä puhtaiksi valeltuja katuja, mainioiden, puhtaiden talojen ohi siihen taloon, missä asui Mariette.
Hänestä tuntui niin helpolta, ikäänkuin hän olisi raskaasta edesvastauksesta päässyt, ja hän antoi nuorikolle kiitoksia ja hyvyyttä takaisin. Rohkeasti hän nyt katseli kokoontunutta palvelija-joukkoa, tutustuaksensa heihin, ja kaikkialla häntä kohtasi ystävällisyyttä; yksi ainoa oli, joka vastaanotti hänen lempeyttänsä kylmästi, vieläpä pilkallisesti! Se oli eräs tyttö.
Melville oli keskellä kiihkoista lausetta, jota hän oli aloittanut kun Kenelm jäi jälkeen ja jonka päätös kuului näin: "Sanoin ei voi selittää kuinka ihanalta elämä näyttää, kuinka helpolta tuntuu maineen voittaminen siitä päivästä siitä päivästä " ja hän pysähtyi vuoroonsa, loi silmäyksen auringon valaisemaan maisemaan ja hengitti syvään, ikäänkuin huoaten sieluunsa kaiken sen maan ilon ja ihanuuden, jota hänen silmänsä käsitti ja näköpiirin kaari rajoitti.
Nyt tuntuu elämä taas niin helpolta ja köykäseltä kuin tanssi musliinihousuissa. Anteeksi että vaivasin, anteeksi! Stobenius. Hyvästi vaan! Tervehdi prässirautaasi, haha! Miellyttävä nuori mies! Ehkä liian herkkä vaikutuksille, mutta muuten herttainen ja ymmärtäväinen. No, sitten seuraa vielä torikauppias, rouva Tuppurainen. Kutsukaa sisään ihminen! Kuudes kohtaus. Edelliset. Rouva Tuppurainen.
Nora. Kuinka se mahtaa tuntua helpolta sinusta Rouva Linde. Eipäs niinkään; ainoastaan sanomattoman tyhjältä. Ei ole enää ketään, jonka vuoksi eläisin. Täällä kai mahtanee olla helpompi löytää jotakin, joka voi antaa työtä tarpeeksi asti ja kiinnittää ajatukseni. Jos vain olisin niin onnellinen, että saisin vakinaisen paikan, jotakin konttorityötä Nora.
Hän soitti kyyppäriä sisään, antoi hänelle käskyn päivällisistä ja alkoi pukeutua matkaa varten. Tuntuupa oikein helpolta nyt, kun kaikki on valmiina ja tietää pääsevänsä pois taas. Mihin sinä nyt lähdet, Agnes? Ethän ole sitä vielä sanonutkaan. Pietariin, lapsi kulta. Taikka oikeastaan Pietarin kautta Italiaan. Yksinäsi? Yksinäni? En en yksinäni.