Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja yhtenä iltana Agnes lauloi niin lumoavan kauniisti: "Minun kultani kaunis on, sen suu kuin aurankukka". Kun hän tuli viimeisiin säkeisiin: "Siniset silmät sillä on ja keltainen sen tukka", suli hänen äänensä melkein kuiskaukseksi, johon hän tuntui panevan koko sielunsa hellyyden. Pastori värisi niin, että hänen täytyi nojata ovenpieleen.
Ja se tuotti Petrealle suurta tuskaa, hän kun oli niin lämminsydämminen ja suorastaan jumaloitsi äitiään. Saaraakin Petrea syvästi rakasti ja ihaili, mutta hänen hellyyden ilmaisutapansa olivat enimmäkseen niin kömpelöt, että ne useimmiten tuntuivat rakkauden esineestä pikemmin vastenmielisiltä kuin miellyttäviltä.
Labeon eteen astui hänen rakastetun poikansa muoto, tämän viimeiset hellyyden ja kaipauksen sanat sanat, jotka viipyivät vielä ja soivat aina hänen suomissaan, ikäänkuin vaatien huomiota ja kehoittaen häntä niitä tottelemaan.
Vasta nyt huomasi isäkin, kuinka suuresti hän itse asiassa oli kaivannut häntä pitkän poissa-olonsa aikana, ja äiti, joka ei suinkaan ollut kovin herkkä hellyyden osoituksiin, loi häneen usein katseen, jolla oli suurempi arvo kuin herttaisimmilla hyväilyillä.
Millaistahan olisi nähdä hellyyden kohtaus heidän välillään, huudahti neljäs, jonka sukkeluuden kuultua kaikki taas purskahtivat nauramaan. Nuori Skytte ei voinut hillitä kiukkuaan, olletikin kun hän tuossa iloisessa joukossa näki monta aivan tuntematonta henkilöä, joille tällaista pilanteon oikeutta ei voitu myöntää senkään vapauden nojalla, joka on lähempien ystävien kesken sallittua.
Hän ei tuntenut pienimmänkään henkilökohtaisen hellyyden oireen nousevan sydämestään, ainoastaan jonkun verran ylimalkaista, yleis-inhimillistä sääliä ja myötätuntoa. Eihän se voi käydä päinsä, sanoi hän tyynnyttävästi kuin lapselle. Ethän sinä missään tapauksessa voi tänne jäädä, sillä onhan nyt kaikki ohitse. Elna pyyhki kyyneleensä ja poistui vitkalleen.
Sillä tavoin kulki ratsumiesten jono hetken aikaa äänetönnä eteenpäin. Pekka ei kuitenkaan voinut olla itsekseen mutisematta katsellessaan nuorta herraansa suuttumuksen ja isällisen hellyyden sekaisilla tunteilla: Hullu poika, ei näe eikä kuule mitään. Voisi vaikka suohon ajaa sitä huomaamatta.
Jok'ainoa hellyyden kipinä, jonka hän tuhlaa repaleiselle mieronkulkijalle, vähentää selvästi hänen hellyyttänsä teitä kohtaan. Ja siitä huvituksesta, mikä hänellä näyttää olevan noista mielettömistä matkoistansa mökkeihin, siitä ei ole hänellekään muuta kuin sulaa vahinkoa!
Ainoan kerran elämässään oli kapteeni antaunut nauttimaan isän iloa, olemattansa varallansa. Isän rakkaus, isän hellyys oli hetkeksi voittanut ja tässä palkkansa! Niinkuin vihuri ja tuulimyrsky ajaa mereltä kauniin sään pakoon, niin ajoi Amandan sana "murhaaja!" isän sydämestä pakoon äskeisen hellyyden.
»En minä sittenkään luule.» »Mutta kun surustakin kuuluu kuolevan ja jos oikein tahtoo?» Riemun, hellyyden ja liikutuksen huumaus tempasi Olavin. »Tuomenkukka!» sanoi hän puristaen tytön rajuun syleilyyn. »Ei kukaan ole niinkuin sinä! Ja jos se olisi mahdollista, niin en minäkään muuta tahtoisi.» »Tahtoisitko sinäkin minun kanssani...?»
Päivän Sana
Muut Etsivät