Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Ihmisiä oli torilla niin paljon, että vaikka sotaväki jo oli marssinut musiikkineen pois, oli kuitenkin vaikea päästä eteenpäin. Ja Helenaa iletti tämä väkijoukko nyt niin, että hän, tahtomatta tunkeutua sen läpi, meni tyhjälle poikkikadulle odottamaan. "Virkaheitto!" ajatteli hän itsestänsä, siellä yksin kävellessään. "Ja minä kun päinvastoin luulin saavani hänet viralta!
"Mikähän tuo mahtaa olla?" jupisi vaimo, katsellen Helenaa. "Ei hänen puvustaan luulisi häntä köyhäksikään".
Loviisa, rukoile puolestani, rukoile, tyttö, sinunhan tähtesi olen tähän tilaan joutunut, sinähän sait tuon onnettoman varkauden mieleeni juontumaan, kun pyysit minua noitumisella luovuttamaan Helenaa Niilon mielestä. Sinä olet syypää kaikkeen, pelasta minut, kuuletko, rukoile puolestani! Alas polvillesi, tyttö, ja rukoile!
Mitä tarkoitatte? kysyi Helena muka pitkään. Luutnantti B. oli kahden vaiheilla. Hän näki selvästi että Helena teeskentelee ja ymmärtää kaikki. Helenaa pyydettiin samassa tanssiin. Myöhemmin, kun luutnantti B. oli jo päässyt parhaimmalle tuulelleen, hän taas haki Helenan esille. Johtopäätös olisi, sanon minä, että meikäläisten ja teikäläisten suhteet pitäisivät olla kuinka sanoisin: vapaammat?
"'Siunaa Herraa, sieluni! lausui hän viimein äänellä joka väräytti Helenaa. 'Siunaa Herraa, sieluni ja kaikki, mitä minussa on, siunaa hänen pyhää nimeänsä! Hän on kuullut rukoukseni. Hän on herättänyt nämät kaikki sydämet, että ne kaipaavat häntä." "'Sieluni ylistää Herraa ja henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani." Helena pidätti häntä lempeästi. "Ei nyt, ei nyt", hän sanoi.
Ensin jutteli pappa rovastin kanssa jonkun aikaa kahden kesken. Arvattavasti hän siellä sisähuoneessa antoi rovastille viittauksia Helenan epäuskon johdosta. Sitten he tulivat takasin etuhuoneeseen, jossa Helena odotteli; ja papan käydessä käsiksi palttooseensa tuli rovasti uudestaan tervehtimään Helenaa.
Vasta käänteessä mamma tunsi hevoset, vavahti ilosta ja auttaen Helenaa ikkunalta sanoi, kiireesti mennen vastaanottoa valmistamaan: Nyt saat varmaan nähdä myöskin pikku Georgin, hän on juuri sopiva leikkikumppali sinulle. Ja meni. Helena tiesi tästä keitä ne olivat, sillä Georgin pappa ja mamma olivat ennenkin käyneet heillä.
PENTTULA. Ettekö ole huomannut? LOVIISA. En muutosta vähääkään. Viime sunnuntainakin hän kirkonmäellä vaan Helenaa tähysteli eikä välittänyt koko maailmasta niin mitään. Ajatelkaas, tuohon kurjaan torpan tyttöön hänen silmänsä hehkuivat, vaikka minä rinnalla seisoin. Voiko semmoista käsittää? PENTTULA. Olkaa huoletta, ei hän sitä kauan enää tee. LOVIISA. Eikö? Voi, jos tohtisin siihen luottaa.
Jokin liika sana, jokin äänen värähdys hänen mainitessaan Helenaa oli saattanut vanhan ihmistuntijan käsittämään hänen mielipiteensä.
Ei, Erik ei tiennyt mitään sellaista. Helena ei ollut tosiaankaan kertonut sitä hänelle. Naisellisesta kainoudesta ja myös ylpeydestä ei hän tahtonut miehelleen ilmaista sitä salaisuutta, jonka ainiaan hellästi rakastava Darja Mihailovna oli tahtonut viedä kanssansa hautaan. Mutta se juuri vaivasi Helenaa aika-ajoin hyvinkin ankarasti, että hän kätki salaisuutta mieheltänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät