Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Monasti oli Helena nähnyt Souvari-Heikin ja tunsi hyvin hänen ulkomuotonsa. Mutta nyt, Maijan sanoista, hän erityisesti pani merkille Souvari-Heikin silmät. Ja samassa paha aavistus vavahutti Helenaa. Hän nousi nopeasti ylös ja sanaakaan sanomatta juoksi Maijan luota. Kun hän tuli ylös hoviin, oli äiti jo pukeutunut. Mitä ikävyyksiä siellä taas kuuluu tapahtuneen? kysyi hän Helenalta.
Mutta tirehtöri tuli jälleen ulos kopista, lähestyi Helenaa ja ilmoitti, että rovasti itse halusi häntä puhutella. Ja vähän ajan kuluttua seisoi Helena tuon vanhan miehen edessä, joka hänen tullessaan nousi pienen pöytänsä äärestä. Tirehtöri rupesi tekemään jonkinlaista esitystä.
Muutamana päivänä, kun Esa oli matkustanut hevosella läheiseen kylään, josta hän illalla palasi, tuli Aumolaan Silpon Lauri ja pyysi saada puhutella Helenaa. Tämä, vähän kummastellen tuon inhoittavan ja juopon miehen pyyntöä, käski hänen tulla toiselle puolelle porstuaan. Helena oli nimittäin par'aikaa maitokamarissa voita kirnuamassa.
Mutta tahtoisin tietää, koska en ymmärrä, jos sinä olisit niin hyvä ja sanoisit minulle, miksi sinä sen teit? Sofia katsoi Helenaan pitkään, niinkuin ihmetellen ettei tämä semmoista ymmärrä. Eihän se ollut oikea lapsi, sanoi hän, selitykseksi sysäisten Helenaa kädellään. Ei ollut oikea? Mikäs se on oikea lapsi? Vielä enemmän ihmetteli Sofia.
Georg vaan tuijotti, oli punanen ja totinen, ja hakemalla haki tilaisuuksia palvellakseen Helenaa neulan ja nenäliinan nostoilla, tuolin tarjoomisella ja muilla semmoisilla. Kaikki rupesivat sanomaan, että Georg oli hulluuteen asti rakastunut Helenaan. Ripillä.
Samoin teki Silman; hän oli myöskin ennättänyt sille paikalle, jossa hän aikoi yhtyä Helenaan, kun hän huomasi kaksi villiä, joista yksi oli varovaisesti seurannut Helenaa, toinen häntä. "Uskaliaasti", kuiskasi Helena, tultuansa sitte paikalle, jolla hän seisoi; "nyt on pelastus mahdollinen."
Hän oli lähetetty vangitsemaan Helenaa, Labeon puolisoa, koska tämä oli kristitty ja valtakunnan kavaltaja. Tätä lausuessaan hän otti esiin keisarillisen käskykirjan. Labeo silmäili sitä hetken aikaa ja sitten upseeria. "Tämä on joku julma leikinteko keisarilta", lausui Labeo viimein käheällä äänellä.
Leikki alkoi sillä, että heidän piti olla ensin "kihloissa". Sormukset hankittiin, ja Georg vaati Helenaa käymään käsi kädessä sekä käski hyvin nauramaan ja näyttämään iloselta. Itse hän muka taputteli Helenaa yhtämittaa, juuri niinkuin hänen vanhempansa toisiaan, ja sanoi, että oikeastaan pitäisi vielä suudella, johon Helena ei kuitenkaan suostunut.
Luutnantti L. väitti empimättä, että hän on suudellut Helenaa. Mutta siinä vastaväitteiden myrskyssä, minkä tämä synnytti, tuli vihdoin ilmi, että hän oli suudellut ainoastaan kädelle.
Siinä Georgin itsepäisyydessä piili samalla jotain hienoa, selittämätöntä ylpeyttä, oliko se nyt sukuylpeyttä vai tunto että hän kantaa kaartin luutnantin uniformua vai ehkä se että hän miehenä on Helenaa ylempänä, jokin semmoinen se vaan oli. Mitäpä se nyt olisi tehnyt jos olisi joskus erehtynyt eikä voinut niin ankarasti hillitä tunteitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät