Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jaa, se on totta, sanoi tuomari, ehkä on syytä lukea se lausunto, jonka herra tohtori ja ritari on antanut tuomiokapituliin kappalaisen Helanderin toimista yleensä ja erittäinkin hänen viime juhannuksena pitämästään saarnasta. Onko se siellä? kysyi rovasti säpsähtäen.
Kun opetetaan, ettei ole mitään väliä sillä, olipa ihminen ulkonaisesti millainen tahansa, että päinvastoin kuta suuremmat rikkaläjät kynnyksen edessä, sitä puhtaampaa on silloin muka sisässä tehty, ja päinvastoin. Se on muka merkki pyhyydestä se ulkonainen epäsiisteys. Se on sen Helanderin oppia, sitä hän kuului viime sunnuntainakin saarnanneen. Ei hän nyt aivan sitä... Mitäs sitten?
Kuinka äärettömästi voi ihminen erehtyä ihmisestä, jota katsoo ennakkoluulojensa silmillä, jota kohtaan ei ole suosiollinen siitä syystä, että hän vastustaa omia aatteitamme, loukkaa mielitekojamme! Kun viime kesänä näin tuon Helanderin ruokapöydässä äänetönnä ja ankarana minäkin melkein vihasin häntä niinkuin Lauri.
On niinkuin hän kaiken aikaa olisi puhunut metsän puille aina se sama tuleminen ja meneminen ja kuinka ne sylkevät ja rykivät ja etten sanoisi pahempaa. Olaita et saa syyttää. Mitä hän voi, kun se on kaikki Helanderin ja niiden muiden pietistien syy.
Kun lähestyttiin kirkkoa, huomasi ruustinna siellä kiviaidan kupeella Helanderin ja hänen rouvansa istumassa heränneiden ryhmässä. Hän hätääntyi, hänen kasvonsa saivat aivan säikähtyneen ilmeen. Stop, lakatkaa! Sanokaa sille, ettei se soittaisi kirkon kohdalla! Lauri, lakkaa! Mitä varten? Antaa soittaa! Ei, ei, etkö näe, siellä istuu heränneitä. Kaikkia tässä ja Lauri löi vain yhä uhemmin.
Rovasti vainoo heränneitä, vetää heitä käräjiin, vaikka omat lapsensakin ovat heränneitä! »Tuossa hän menee, semmoinen on tässä pitäjässä pappi!» ja osoittavat sormellaan. »Mutta on meillä täällä toki toinenkin pappi, oikea Herran sankari.» Helanderin se on työtä tämäkin, siitä ei ole epäilemistäkään.
Mikä lienee heilläkin ollut, eivät olleet oikein entisensä laiset. Ei ollut kulunut kesä jättänyt tytöillekään mieluista muisteltavaa. Hannan mieli ei ollut, niinkuin ruustinna oli toivonut, vieraiden tulosta virkistynyt. Hän oli jo heti alussa vetäytynyt pois muiden seurasta ja eli omaa elämätään. Hänen ainoa ystävänsä oli Helanderin Maria. Sen kanssa hän istui sunnuntaisin heränneiden penkissä.
Mutta en minä aina jaksa hänen heikkouksiaan mielitellä. Rovasti hypisteli siinä ongenvapojaan, jotka sujakoina seisoivat verkkohuoneen päätyä vastaan, mutta ei saanut mielestään pois sitä, mikä sitä kiusasi. Silloin hän muisti Helanderin saarnan. Se tuli kuin vapautus tästä toisesta.
Heidän sakastin rappusia lähestyessään kiersi kirkon päitse esiin toinen saattue, sankka parvi heränneitä Helanderin ja Ukko-Paavon perässä. Satuttiin yhteen sakastin rappujen edessä, ja Helander ja Paavo jäivät siihen seisomaan antaakseen rovastille tietä. Mutta rovasti teki puoleksi pilkallisen kumarruksen ja kädenliikkeen, pyytääkseen Paavoa astumaan edellä.
Hänestä näytti usein, että Antero katseli häntä surkutellen ja säälien, niinkuin olisi ajatellut: voi sinuakin! Vai eikö hän hänestä ehkä senkään vertaa välitä? Kerran oli hän istunut Helanderin Marian kanssa samassa penkissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät