Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Pohjatuuli poutaisen taivaan alla teki tehtävätään. Kengät kylmi jo ihan sarveksi ja alkoi jalkoja puristaa ja muuten alkoi värisyttää. Kyyneleet tulvahti silmistä ja huokasi: "Voi taivaan suuri luoja minua onnetonta." Alangolla oli heinälato, jonka auki oleva ovi ammotti kuin olisi tahtonut avosylin kutsua turviinsa. Sinne pyörähti Pekka, työntyi heinäin sisään ja tunsi tarkenevansa siellä yötä.
Muuan vanhus, joku keskenkasvuinen tyttö tai poika keräili heinää metsittyneellä niityllä, luoden tuon tuostakin aran silmäyksen ympäröivään metsään. Kenties väijyi jo viidakossa julma vihollinen tai saaliinhimoinen partiojoukko. Sormulan pihamaalla oli piennarheiniä kuivumassa. Tuoksuavain heinäin keskellä seisoi tyttönen.
Pitääksensä metsäperhettä paremmin silmällä, päätti kornetti lähteä jalkamatkalle ja matkusti nyt siten, että asettui Herminan kodon lähellä olevaan heinälatoon; täällä hän öisin lepäsi, ja päivin hän hääri Herminan asunnon ympärillä, kuten mehiläinen kukan parissa. Sopiihan sadostakin onnellinen olla, niin, heinäin ja kornetin päällä maatessa saattaa luulla joutuneensa taivaan tupiin!
Hän ei toivota minulle hyvää uuttavuotta enkä minäkään hänelle. Hänen näyttää olevan yhä vaikeampi olla. Nyt hän ei enää mene ulos, vaan lepää vuoteessaan tai istuu, missä sattuu, pitkät ajat eteensä tuijottaen; antaen minun hoitaa pienet tehtävämme, elukkain ruokinnan, heinäin kantamisen alempaa ladoista ja puiden pilkonnan. Ollaan loppiaisessa. On kirkas, kaunis aamu.
Lapsi oli jo silloin heitettynä itsekseen heinäin päälle. Valee ei ollut toivomusta kuulevinaan. Mutta ei ollut taas pitkä aika kulunut, kun vaimo tempasi lapsen syliinsä, itki, suuteli, puristi sen kangistunutta ruumista rintaansa vasten ja osoitti sellaista äidin surua, että Valeen jo melkein kyyneleet nousivat silmiin. Valee jätti vaimon ensimmäisen talon portille. Matka jatkui.
Ja he söivät yhdessä kehässä suuresta perheen padasta ja loikoivat ruokaleponsa ladon siimeksessä. Iltapäivällä pantiin heinät ruolle, ja kuivat ruot kannettiin latoon. Olavi ja Elli kantoivat samoilla sapilailla. Kun he kilpaa ladolta ruolle juosten olivat sysänneet sapilaansa heinäin alle, tarttuivat he toisiaan käsiin ja painoivat niiden varaan heittäytyen heiniä tiukemmalle.
Eikö tämä Reittu joutaisi parina päivänä ajamaan tuota oritta, tässä kun olisi niin kiire niiden heinäin veto. Miten tuo olisi? arveli tämä katsahtaen tovereihinsa. Minulla ei ole työvaatteita täällä mukana. Löytyy meiltä vaatteita, ei niistä tule puutetta. Jää vaan työhön, kun on tarvis, kehoitti Kuivatun isäntä, jolta Reittu odotti myönnytystä. Asia oli silloin sovittu.
Kyllä, teidän ylhäisyytenne, tahdon tinkiä heinäin hintaa, vastasi sotakamreeri pilkallisesti kumartaen poistuessaan. Minulla ei ole kunnia tuoda mitään käskyjä kuninkaalliselta majesteetilta, jatkoi Bertelsköld, jonka melkein kävi sääliksi hämillään olevaa kenraalia.
Vielä valvoi sentään mustalainen, Valvoi myöskin oiva puolisonsa; Kumpikin ol' vaiti, kunnes vaimo Virkkoi: "Mitä kummia nyt tullee, Koska sirkka laulelee niin taajaan?" Hälle vastas mustalainen jälleen: "Sirkkaa ilahuttaa heinäin tuoksu, Ilahuttaa täyden ladon lämpö Ynnä ihmistenkin hyvä seura; Minua tähti pilven yltä nähty, Mua vapaus jälleen saavutettu, Ynnä uskollisen veikon saanti."
Usean erän hän jo sieppasi leipään koko suulla, mutta aina samassa näkyi katuvan, pienensi suupalaa ja maiskutteli sitä suussaan taistellen samalla intohimoista halua vastaan nieleksiä kaikki kerrassaan. Lapsi oli luisunut vaimon sylistä sivulle heinäin päälle, eikä hän näyttänyt sitä huomaavankaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät