Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
He olivat kahden, Heikki ja hän, rehellisinä ja nöyrtyneinä toinen toisensa edessä, ja he tulivat nyt lähemmäksi toisiaan kuin ennen vuosien kuluessa.
"Kylläpä mä näen, mihinkä te tahtoisitte minua työntää, isä," vastasi Heikki alakuloisesti; "ja Pyhä Johannes sen tietää, että minä olen totellut käskyjä taisteluun yhtä mieluisesti kuin sotahevonen torven torahdusta.
Hän warmaan palaa kirjoja ostamasta kirjalainastoonsa", sanoi Rommander. "Aiwan oikein; arwasinhan minä ... Keron Heikki se on kuin onkin", sanoi nimimies, käännättäen samassa maassa makaawaa. "Kuinka sinä itsesi tuommoiseksi siaksi olet juonut?" lisäsi nimismies. "Otin wähäsen wiluuni kauppamiehen antamasta pullosta, niin menihän se..." koki Heikki änkyttää.
Entä jos elämä ei olekaan jakso kärsimyksiä! Mikä pakko hänen onkaan sitä aina semmoiseksi ajatella! Ja Heikki kohautti hattuansa ja mitä sydämellisin hymy huulilla vastasi pöydän toisesta päästä esitettyyn maljaan. He näyttivät kiintyvän häneen yhä enemmän. Piiloon vain koko sisäinen maailma lapsekkaine haaveineen ja ihanteineen. Olli oli oikeassa!
Jollakin toisella kadulla olisi Heikkiä ehkä säälittänytkin hänen epäilyttävien kaulusten keskeltä kurottuva päänsä, mutta ei täällä. He kääntyivät kohta Kluuvikadulle. Tuota noin, sanoi Pekka arvelimmepa tulla sinun luoksesi tänä iltana vistiä pelaamaan? Ketkä muut? Kalle ja Jussi-Mikko ja puhui se Lassikin tulevansa. Kaunis valikoima henkisiä raajarikkoja! ajatteli Heikki itsekseen.
"Mutta sillä aikaa", sanoi Heikki, "otan talon-isännän oikeudella, mitä et sinä muulla lailla tahdo myöntää minulle". Hän likisti kauniin tytön vasten rintaansa, ja sai ilman vastarinnatta ottaa suutelon, vaikka ei Katri ollut tahtonut sitä itse antaa.
"Jopa puhut joutavia", sanoi Heikki. Hanna teki samalla asiaa pirttiin. Katsahtaessaan Heikkiin hän näki tämän silmissä oudon ilmeen, joka oli melkein samanlainen kuin Juhanilla silloin, kun Hanna antoi hänelle vastauksensa. Heikki tuijotti eteensä, ja hänen suupielessä roikkuva piippunsa oli sammunut. Mustat silmät kiilsivät. "No koettakoonpa nyt tänä kesänä", sanoi Heikki vihdoin.
"Hyi häpeä, Heikki! Olethan sinä kunniaton mies, valapattoinen porvarivalasi rikkoja ja kauniin kaupunkimme petturi, jos et heti paikalla tule ulos!"
"Olen ma kuullut puhuttavan yhdestä vanhan ajan sepästä, jolla vaan oli yksi silmä", virkkoi Heikki. "Minulla niitä tosin on kaksi, mutta ne molemmat edessä, niin etten tietysti voinut nähdä mitä sinä takanani toimittelit, naapuri."
Tällä vähäisellä toivolla, mutta lujimmalla päätöksellä odotti Heikki hetkeä, joka oli hänen kohtalonsa ratkaiseva. Vaan pahaa aavistusta nosti hänen mielessänsä se, ettei hanskuri eikä hänen tyttärensä olleet mitään tietoa itsestään antaneet. "Heitä hävettää", arveli seppä itsekseen; "tunnustaa totta minulle, ja siksi he ovat vaiti".
Päivän Sana
Muut Etsivät