Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. lokakuuta 2025


»Runo laulaos töistä Rodrigon taas, sa ruhtinas lauluniekkain!» »Hän kunnia kaiken on kansas ja maas, tarun kerron ma keskeltä miekkain.» »Ah, luuletko, uljas mun unhottaa vois kalpojen karkeloissa?» »Jäis' ennen mult' unhoon taivas ja maa, jos itse ma oisin noissa.» »Sun hehkuiko mielesi milloinkaan myös haaveista sankaritöiden?» »Isabella, ma lemmestä hehkun vaan, käyn aaveena kuutamo-öiden

Hänet eilispäivästä vielä nään, Miten seisoi hän rohkeasti, Niin valmisna mailmaa järjestämään, Pirun hännän ja gordisen solmun pään, Hän katkaisi reippahasti! Hän uljaana, päähän asti Ois murtanut tien läpi hehkun ja jään. Vain kolmekymmentä iältään Ja taistellen intoisasti, Ei nähnyt vaikeaks mitäkään.

Siinä tosin ei löydy mitään lämpöä, ei mitään todellisuutta, mutta sillä hetkellä, kun me sen näemme joudumme varsin lumottuun tilaan, sillä se heijastaa oman sydämemme hehkun, luuloitellun lämmön vieläpä kunkin tunnon pienen, oikullisen kukan ja oksankin erinomaisella todennäköisyydellä.

Joka vastikään oli ollut täynnä elämänhaluista toimintaa ja tulta, oli nyt muuttunut kuolleeksi tuhkakasaksi. Viimeisen hehkun sammuttivat orjat; tuhka koottiin.

Tuollaista esitelmää kuunteli kerran vasta tullut ylioppilas Mikko Pitkänen, ja eihän se ollut ihme, että hän siitä ihastui iki hyviksi ja sai vamman sydämeensä. Vuoden verran hän suri nuoruuttaan, joka esti häntä uskaltamasta suoraan lausua sydämensä hehkun Lienu tohtorille, mutta hän seurasi uskollisesti koko ajan ihannettaan totellen hänen pienimpiä viittauksiaankin.

Ja siinä hän esitti kuulijoilleen kappaleen Ranskan vallankumoushistoriaa niin vilkkaasti ja elävästi, että hänen kaunis, aallokas tukkansa heilahteli, kasvot säihkyivät ja kädet tekivät suuria liikkeitä. Se nuori taidearvostelija, joka oli aloittanut hyökkäyksen, koetti puolustaa kantaansa, mutta Rjepinin hehkun rinnalla ei hänen sanoillaan ollut mitään voimaa.

Päivän Sana

nyrkkejäkin

Muut Etsivät