United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen suomalainen, en ruotsalainen ja vielä vähemmin venäläinen," vastasi Juho lämpimästi. "Suomi on syntymämaani, Suomi, joka on melkein erämaaksi muuttunut. Miksi suomalainen olisi ruotsalainen? Milloin olet kuullut ruotsalaisten lukevan itseänsä samaksi kansaksi kuin me? Pilkkaa ja halveksimista ovat he meille antaneet; sana suomalainen on heillä ollut melkein haukunta nimenä."
Niitten kuuluvilla ei ole ollut rauhassa. Ne ovat olleet todellisia pakolaisia ja pakolainenhan täällä tavallaan tekin olette, kuten itse olette kertonut, sanoi rovasti naurusuin. Niin olenkin. Mutta teidän lehmienne ammunta, kukkojen laulu ja koirien haukunta olisi kuitenkin saanut kuulua kyläisiinkin kyliin se ei suinkaan olisi ollut vaarallista.
Se oli uusi Lukne-talo, jolle kurkihirsi tänään pantiin. Kuului vilkkaita ääniä, jotka huusivat toinen toisilleen korkeilta paikoilta. Kirveen hakkaamista kuului ja hirren päitä putosi alas ja vieri pitkin maata, naurua kaikui väliin ja koiran haukunta sekaantui yleiseen iloon.
Koirien haukunta oli tauonnut, metsästys oli siirtynyt toiselle suunnalle, ja yksinäisessä metsässä ei kuulunut muuta kuin lähteen lorina ja meren hiljainen kohina etäistä rantaa vastaan. Ristiriitaiset tunteet taistelivat vallasta Bertelsköldin rinnassa. Teidän ylhäisyytenne, virkkoi hän, eläkää suurta tulevaisuuttanne varten, eläkää pohjolan kunniakkainta kruunua varten! Kuningas kaipaa teitä.
Ei mikään harmita vanhoja metsästäjiämme vielä tänäkään päivänä niin kuin toisen koiran haukunta tai vieraan pyssyn laukaus. Ettei siihen yksistään vaikuta saaliin himo, kateus siitä, että nyt toinen ampuu riistaa, joka yhtä hyvin voisi olla minun pussissani, sen tiedän omasta kokemuksestani. Syy on syvemmällä.
Silmänräpäyksen aikaa näytti siltä, kuin hän olisi aikonut syöstä urheiden vastustajiensa kimppuun, mutta koirain haukunta, jotka nyt ryntäsivät esiin, saattoivat hänen toisiin ajatuksiin. Hän sysäsi poikaansa kuonollaan, niin että se lensi kappaleen matkaa, ja luntusti itse perässä. Koirat ympäröivät häntä, mutta hän ei huolinut heistä, vaan murehti ainoastaan poikansa puolesta.
"Polle, joka niin mainiosti osasi luiskahuttaa päänsä kaulanauhasta, tuli kohta paikalle ja nyt kajahti ilmoille omituinen, levollinen, kauas kaikuva haukunta, jonka se laskee ainoastaan silloin, kun äsken kaadettu kontio tai ilves on hänen edessään; Kepi vastasi etäältä.
Hän oli haavoittanut sen luodilla kupeesen, koirat ajoivat sitä takaa useita virstoja, kunnes niiden levollinen haukunta ilmoitti karhun kuolleeksi. Pyysimme häntä kertomaan, miten hän talvella varustausi metsästysretkilleen. Keihästä hän ei ollut koskaan käyttänyt.
Pian hänen päänsä vaipui, hän painoi kädet silmilleen ja kyynärpäät polviin nojaten istui kauan liikkumatta. Mitä hän ajatteli, sitä saattoi aavistaa ainoastaan se, joka itse on nuorena, voimakkaana ja vapaana yksin oleskellut suurenmoisella tunturiseudulla. Pekan herätti mietteistä Rakin haukunta.
Oli elokuun ilta ennen sitä aikaa, jona kertomuksemme alkaa. Piiskolan isäntä, howineuwos Kulakow, istui nahkatuolissaan, wetäen paksuja sawuja piipustaan. Hänen wastapäätänsä istui nuorempi mies, pimeä muotoinen ja hywin wakaisena. Tämä oli pitäjän uusi wallesmanni, tunnettu haukunta=nimellä Karhu, waikka hänen oikea sukunimensä oli Karhulin. Molemmat herrat oliwat keskenään kiihkeässä puheessa.