United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paikka, mihin vainajain viimeiset jäännökset sijoitetaan, antaa useinkin selvän käsityksen siitä, millaiseksi kuolemaa missäkin ajatellaan. Suomalainen ja yleensä pohjoismainen hautausmaa on aina suruvoittoinen ja totisen alakuloinen. Synkkäoksainen kuusi, joka pienimmänkin tuulen henkäyksen siihen puhaltaessa kohahtaa raskaasti, on tavallisin koriste haudoillamme.
Mut soihtuamme kantaen ei uuvu askeleemme. Vuossatain kautta kansojen me valonpiirin teemme. Sa, soihtu, yössä loistaos, sa säen jumaluuden, tiet tulevaisten johtaos ain' uskoon ajan uuden, sa jumalsilmän välähdys, sa ikuisuuden laina! On elomme vain henkäys, sa, soihtu, loistat aina. Pois kuihtuu kädet kantajain, et sammu soihtu pyhä, vaan haudoillamme loimahtain sun liekkis loistaa yhä.
Paljon Puuttuupi siltä, jolta puuttuu äiti! Tuo poika parka, eikö joskus voisi Hän syyttää meitä julki-julmuudesta Ja loukkaamasta luonnon lakeja Ja taivaan antamia sääntöjä? Hän ehkä kerran kovin kiroo meitä Ja huutaa koston huudot haudoillamme? Näin ajatellen valmis olisin Mä päätöksestämme taas luopumaan.