United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Englannin mahtavin mies Harald Godvininpoika jonkun ajan kuluttua joutui Ranskan rannalla haaksirikkoon ja Vilhelmin vangiksi, täytyi hänen vapaaksi päästäkseen vannoa auttavansa Vilhelmin toimia luvatun kruunun saannissa. Alussa vuotta 1066 kuoli kuningas Edvard, mutta Harald Godvininpoika silloin julistutti itsensä kuninkaaksi.
Illan tullessa nousi naittajan ja ylkämiehen välillä puhe myötäjäisistä ja huomen-lahjoista. Kurjen ukosta se ensimältään kovin outoa oli, että Harald ensiksi aikoi viedä tyttären ilman hinnatta ja vielä päälliseksi vaati tavaroita morsiamen myötä.
Kuningas ja Valeria saattoivat vieraita viimeisen edelliselle portaalle saakka, missä vielä vaihdettiin viimeiset kädenpuristukset. Pohjolan neitonen loi vielä kerran silmänsä kuninkaaseen. Harald huomasi sen ja kuiskasi, kun he olivat jääneet kahden kesken: "Pikku sisareni, sinun tähtesi lähdin juhlista niin pian. "
"Mikä pitkä?" "No, se hyvin pitkä, hän, joka olisi ollut päätään pitempi urhoollista veljeäsi Hildebadia; hän, jolla oli karhunnahka yllään ja haukan heittäjätär mukanaan. "Mikä hänen nimensä nyt olikaan?" "Harald", sanoi Teja. "Niin, häntä tarkoitan. "Olisi hyvä, että hän olisi huomenna täällä väkevine jättiläisineen." "Emme me häntä tarvitse." "Mutta parempi on aina parempi, herra kuningas.
"Olkoon mikä hyvänsä", vastasi Suurpää, "mutta lempo hänessä asuu ja sen minä sanon, pitäköön nyt pispa ja joka mies silmänsä auki; sillä täällä on joku koirankuri tekeillä. Minä olen jo hetken aikaa jotain haistellut, enkä ymmärrä, mitä tuo Harald herra liehuilee Ruotsin puolella. Mutta sitten kuin tuo pappi seuraamme yhtyi, voin vaikka vannoa, ett'ei oikeita asioita käydä".
Ruotsin hallitus pian sekaantuu näihin toimiin ja asian viimeiset tulee pahemmiksi kuin ensimäiset". "Ruotsin hallituksella", virkkoi tähän ritari Harald, "on tätä aikaa kylläksi tekemistä Karjalan puolella. Ette taida tietää, että Venäläiset siellä ovat suuren turmio-työn tehneet. Paljon Ruotsalaisia ritareita on kaatunut, niiden joukossa myöskin nuori Kurki.
Sillä tavoin heikkous koki viihdyttää omantunnon soimauksia. Vieraat olivat valmiit lähtemään ja jättivät Maunu pispan hyvästi. Myöskin Ragvald ja ritari Harald erosivat toisistaan, sillä kaniikin piti lähtemän maa-matkaa Turkuun, mutta ritari astui haahteensa.
Kerran ajatus vivahti Pohjanmaahan ja Pouttulaisiin, ja koura likisti lujemmin miekan kahvaa. Mutta viimein hän päätyi ensimäiseen päätökseen, että Harald miehinensä oli tehnyt tämän rikoksen vieraan-varaisuuden lakeja vastaan.
WILHELM. Ja mitä merkitsee tuo kulta-arkku Yl' alttarin? AKSEL. Se pyhän Olavin On arkku. WILHELM. Sekö Olavin on arkku? AKSEL. Se. Siinä hurskahasti säilytellään Tän Pohjan pyhimyksen pyhät jätteet. AKSEL. Ei; Harald Haarderaade huomas, ett' Ei sovi pyhän ruumiin juhlallista Lepoa häiritä; hän mereen arkun Avaimet heitti. Hiljaa rauhassaan Nyt jalon pyhimyksen multa lepää.
Kuitenkin hän tahtoi vielä, miten mahdollista, "pettää perkelettä". "Jos Harald ritari on valmis ja varusteillaan, mitä sitten"? Asemiehen suora-sukuiset kasvot, jotka eivät osanneet teeskennellä, osoittivat aivan selvästi, että jotakin sukkeluutta mielessä oli. Mutta kaniiki, pahaksi onnekseen, ymmärsi väärin, tämän viekastelemisen oikeata laatua.