Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Matami uskoi lujasti ennustuksiin ja muuhun sellaiseen; ihan varmasti kävi se aina toteen, sanoi hän, että jos harakka räkätti hänelle tai orava juoksi hänen editsensä tien poikki, niin jotakin kävi hullusti ennen iltaa. Ja nyt aamusilla, kun hän veti pesuja alas meren rantaan, oli suuri, punakarvainen oravan runtale juossut tien poikki ihan kärrien editse.
Kun harakka huomaa, että mies poistuu kyökkiin päin, kopistelee jalkojaan ja aikoo astua sisään, muuttautuu hän portin pielessä kasvavan koivun latvaan ja katselee pää kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei miestä enää näy, laskeutuu hän alimmalle oksalle ja nyt sitä jo naurattaa ... olisi siellä jo ottamista, kun vain uskaltaisi.
Punaisia piirtoja siinä sen nimen kohdalla näkyi olevankin, kun minäkin sitä katsoin punaisia piirtoja siinä oli, vaikka muutoin koko kirja oli täynnä mustaa ripellosta, niinkuin tervattu harakka sillä olisi hyppinyt". Monella semmoisella kertomuksella piti Sikke-muori vireillä Annin levottomuutta.
"Mitä katsot, Mikko?" kysyi puun latvasta harakka. "Katsonpahan tätä puuta suksekseni," vastasi repo. Sitä säikähtäen rukoili harakka: "älä, veikkonen, tätä puuta ota, minulla tässä on pesäni ja pesässä pojat." "No, yhden pojistasi kun antanet", virkkoi repo, "minä en pesäpuutasi ota, vaan käyn suksipuuta etsimässä muualta."
Täällä ovat levittäneet sitä huhua, että te sentähden olette hypelleet yksin niinkuin hännätön harakka, kun luulitte itseänne pilkattavan siitä, että olette Sysmästä. Ja vaikkapa oisitte Hiitolasta kotoisin, niin oisitte kuitenkin " "No, mikä minä olisin?"
Esteri heittäytyi makaavaan asentoon, pani kädet päänsä taakse ja, niinkuin ennen, kun halusi äänettömyyttä, painoi silmänsä umpeen. Mutta neiti Smarin löi nyrkin pöytään ja huusi: »Harakka!» Se oli neiti Levon.
Tämä harakka oli oppinut puhumaan ja kaikille ohitse meneville se loukkaavalla tavalla matki kaikki panettelemiset, jotka oli kuullut emännällensä kerrottavan. Muutamat nuorukaiset suuttuivat vihdoin, kun kuulivat tuon häijyn linnun ilmoittavan heidän pieniä salaisuuksiaan, ja väänsivät siltä pään poikki.
Sinä ajattelet minua, sinä näet minut, sinä kuulet minun puhuvan, sinä tapaat itsesi minun seurastani, niinkuin minäkin sinun. Minä tahdon elää.» Hän avasi silmänsä, mutta ne painuivat kiinni eikä hän saanut kättään liikutetuksi. »Minä tahdon elää.» Hän repäisi silmänsä auki säikähtyneenä. »Kuka nauraa?» Harakka se nauroi. Esteri rynnistihe.
Loimi oli pudonnut maahan hevosen selästä ... sen oli yhyttänyt toinen sika ja kieritteli sitä lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ympärillä ja ponnisteli kumpaakin vuorotellen selkään. Tamma helisteli tiukujaan ja luimisteli. Hö-ös! Siat! ärjäisi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan varren ja juoksi hätään. Sai lyödyksi selkään sitä, joka säkkiä repi.
Niitä narrattiin. Varis ties, varis ties tirlirlit. Koko metsä sen tietää. Kas vain, kas vain! Witt, Witt Witt veijari!» Ja käki kummasteli ja kukerteli. Ja harakka nauroi ja närhi kirkui: »Sepä oikein, se oikein!» Ja kun he ajoivat ulos metsästä, istui varis petäjän oksalla ja raakkui: »Huraa, huraa! Ukko Swart, ukko Swart, jopa vain, jopa vain, jopa narrasivat!
Päivän Sana
Muut Etsivät