Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Pian Hannakin asetti kangaspuut paikoilleen omassa tuvassa, ja pirtojakin oli ostettu ruotsalaiselta pirran eli kaiteen-kauppiaalta. Kun Hanna kutoa helskytti harmaata sarkaa, vilkaisi Taavetti usein sinne päin veistellessään, ja tuumi väliin itsekseen: "pian ne tytötkin oppii jos pojatkin." "Mitä multaa sinä Taavetti nyt taas hämmennät?" sanoi Mari eräänä päivänä.
Niinkuin Uunon oma elämä oli rakennettu tulevaisuudelle, niin oppi nyt Hannakin käyttämään nykyhetkeä ainoastaan asteena tulevalle. Uunoa ajatellen ja hänen tulevaisuutensa nimessä Hanna tuli äärimmäisen säästäväiseksi, seurusteli vaatimattomasti lehtoorskien kanssa ja puvussaankin noudatti suurta yksinkertaisuutta.
Niin teki Hannakin, ja varmaan he molemmat samaa ajattelivat. Ei kuitenkaan toinen eikä toinen mitään virkkanut. Oli niin tukalan ikävää. Pelko ensiksikin isän suhteen. Jos hän nyt joutui johonkin olutta tai totia juomaan ja sairastuisi taas uudelleen. Taikka tulisi humalassa kotiin ja kohtelisi äitiä samalla lailla kuin silloinkin. Hannaa oikein pöyristytti.
Ja hän katsoi pihaan, siellä oli kaikki niinkuin ennen. Vesi-tiinu oli paikoillaan ja tikapuut ja pienen ryytimaan aita. Hannan mielestä oli jotain niin kauheata tapahtunut, että koko heidän talonsa ja heidän perheensä olisi pitänyt vaipua syvälle maan alle. Viikon päästä äiti tointui taas ja kävi ylhäällä. Niin Hannakin.
Ja kun hän kumminkin piakkoin on lähetettävä ulos maailmaan. PASTORI. Mihinkä sitten? ELISABETH. Noo jatko-opistoon, arvelen, niinkuin Hannakin. Johan siitä viime vuonna oli puhetta. Etkö muista? PASTORI. Ehkä! Mutta nyt ovat asiat kääntyneet toisin. Minulla ei ole varaa kustantaa häntä jatko-opistoon. Hannankin täytyy keskeyttää ajattelin juuri mainita sinulle siitä.
Hannakin oli mukana, ja hänen poskilleen oli kohonnut hienoinen puna. Ehkä hän unohtaa, ehkä kaikki käy hyvin, ajatteli ruustinna. Puutarhan keskellä oli sen teitten risteyksessä pyörylä. Nuoret odottivat siinä rannasta hiljalleen tulevia äitejä ja tekivät yht'äkkiä piirin heidän ympärilleen ja tanssivat ja lauloivat, sill'aikaa kun toiset heitä pyörittivät.
Se on liiaksi, liiaksi hullunkurista! huudahti professorska osoittaen kirkosta tulevaa ryhmää, äitiä tyttärineen, jotka kaikki suurimmasta pienimpään olivat puetut körtteihin ja ruojukenkiin. Kuule, ei sinun pidä nauraa niin, että ne huomaavat. Se on kuitenkin kovin hullunkurista! Ei se minua naurata, se on niin kovin surullista! Ajattele, jos Hannakin Mitä sinä puhut? Minä vain lasken leikkiä
Minulta katosi ensin kaikki toivo. Kuinka sinne pääsisin, mistä saisin rahaa? Mutta kun näin teidät, iski heti päähäni, että te kenties TEUVO. Nyt minä ymmärrän. MAIJU. Minä, tietysti, maksaisin teille kohta takaisin kaikki kulungit, niin pian kuin teaatterista vaan saan rahaa TEUVO. Siitä ei puhettakaan MAIJU. Ja ehkäpä Jussi ja Hannakin voivat antaa minulle sen verran
Etenkin tänään hän oli noita valopuolia ajatellut, kun ensi kertaa sai odottaa kotiin neljää täysikasvuista lasta. Hannakin, joka ei ollut käynyt kotona senjälkeen, kun hän sai oman postitoimiston kaukana idässä, oli nyt ottanut kuukauden loman, käydäkseen kotona. Astrid ei voinut konttoripaikastaan päästä muuta kuin viikoksi. Hän saisi varsinaisen lomansa vasta loppukesällä.
Häneen pitäisi Hannan tutustua; sopisivat juuri hyvin yhteen, sillä Salmela oli tuommoinen suuri idealisti, niinkuin Hannakin. Hänestä varmaan tulisi jotain erinomaista. Papiksi hän aikoi ruveta, mutta hän oli niin köyhä, ettei voinut olla yhtä mittaa Helsingissä, vaan täytyi kesken lukujaan tulla tänne opettajan sijaiseksi lyseon alemmilla luokilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät