Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Iisakin kanssa Juhani jutteli milloin mitäkin, mutta kun Iisakki kysyi, eikö hänkin rupeisi perämieheksi pudisti hän päätänsä, ja hänen silmissään leimusi omituinen palo. Hanna vältti häntä, koettaen hänen törmällä istuessaan pysytellä syrjässä. Jotakin outoa oli Juhanin katseessa.
Juditha ja Amatfiah olivat Marialle toimittaneet luotettava hoitajan, ja vanha Hanna se oli hoitajan nimi joka itse oli Jesuksen opetuslapsi, hoitikin uskon sisartansa mitä hellimmällä huolella.
ASSESSORI. Minä en ole mitään kuvannut. Olen kertonut mitä tiesin, lisäämättä mitään omasta puolestani. HANNA. Siis kaikki syy on yksin minun? ASSESSORI. Kas niin, rauhoitu! Onnettomuus on sinua liikuttanut ja saattanut ajattelemaan olemattomia asioita. Anna ajan mennä, kyllä ne pian unhoittuvat. HANNA, kiihtyneenä. Unhoittuvat!
JUSSI. Eikö sitä jo otsakirjoituksesta arvaa ilman muita selityksiä? TEUVO. »Sodat hävitettävät, asevelvollisuus ja sotalaitos poistettavat» niin, tätä tietysti ei käy painattaminen. HANNA. Minä en ymmärrä, miksi ei käy. JUSSI. Siksi, että kansalla täytyy olla kuntoa ja voimaa puolustaa itseään, jos vihollinen hyökkää maahan. HANNA. Kansalla täytyy olla kuntoa ja voimaa pysyä totuudessa.
Hanna tähysteli tulevia lauttoja jännittynein silmin ja mielin. Hän eroitti jo miehet, jotka pitkien airojen avulla koettivat ohjata lauttojansa Nuottaniemen rantaan päin. Jo ylempänä heidän oli ohjattava rantavesille, ettei suvanto, joka sekin näin korkean tulvan ollessa oli virtava, pääsisi lauttoja painamaan Ruotsia kohti, jolloin virta vuorostaan olisi vetänyt koskeen.
Isäni! sanoi Hanna, minä olen luvannut sinulle salaisuuden ilmoittaa, mutta lupaa minulle vuorostasi ett'ei kukaan saa aavistaakaan mitä sanon tämän sanoi tyttö suunsa pitäen isänsä korvaa niin likellä kuin taisi. Minä lupaan sen. Se on sanottu kolmella sanalla hän kuiskutti isänsä korvaan Minä rakastan Eliasta! Eliasta! Minä rakastan Eliasta lisäsi Hanna niinkuin olisi itsekseen puhunut.
»Oi, kerro, kerro», pyysi Hanna, joka seurasi häntä hänen vaelluksellaan ja ahdisteli häntä kysymyksillä. »Joudu, minä menehdyn kärsimättömyydestä!» »Heti. Hyh istutaan. Ei, minun täytyy astua! Mutta anna minulle ensin lasi vettä tai kuule: lasi viiniä. Oih, minä luulen, etten minä koskaan saa ääntäni takaisin!» »Oletko sinä puhunut?» »En, vaan huutanut.»
HANNA. Vai sentähdenkö? Minä en siis saa haudata häntä tänne sentähden, että teidän kutsuntanne onnistuisivat. Mutta kun kutsunnat ovat onnellisesti ohi, ei mikään estä ? LINDH. Ei, niinkuin sanoin, jos sitoudutte noudattamaan eräitä välttämättömiä ehtoja. HANNA. Ja ne ehdot ovat? LINDH. Valtiollisten mielenosoitusten estämiseksi olen pakotettu vaatimaan, että haudalla ei pidetä mitään puheita.
Sitten hän pani kätensä Hannan olkain yli ja puristi hänet lähemmäksi itseään. Niin, niin, näin sitä on meille käynyt, sanoi hän katsoen ihan läheltä Hannaan, ja he heiluivat yhdessä edestakasin. Hanna koetti tehdä surullista ilmettä, mutta loisti onnesta.
AILI. »Olisi tarvinnut vielä enemmän!» HANNA. Hän sanoi? AILI. Hän ... tuo ... se oli suomalaisen miehen sana! Eikä se ole ainoa semmoinen sana, ei hänen suustaan eikä muiden! HANNA. Yhä enemmän kiihtyen.
Päivän Sana
Muut Etsivät