Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Ei, pysähtykää", huusi Belisarius. "Se, joka kohottaa miekkansa, on keisarin vihollinen ja kuoleman oma. "Takaisin leiriin! Kaikki! Ravenna on minun. Huomenna se antautuu." Hänen miehensä seurasivat häntä. Cethegus kiristeli hampaitaan. Hän oli yksin liian heikko. Hänen täytyi myöntyä. Hänen suunnitelmansa oli mennyt myttyyn.
Hän istui tuolille ja kiristeli hampaitaan. Vähitellen tunkeutui tuota pistävää ja myrkyllistä kaasua ulkoa huoneeseenkin. Hän ei voinut sitä kauempaa sietää. Hänen harhaileva katseensa osui teurastuskirveeseen, jonka joku pappi oli jättänyt huoneeseen; hän tarttui siihen. Jättiväkevän kätensä koko epätoivoisella voimalla hän nyt koetti murtaa aukkoa seinään.
Ravenna seisoo kuin jo vuodet seisoi; sen päällä valvovi Polentan kotka, min siipi koko Cerviankin peittää. Se kaupunki, mi kerran kauan kesti, ja monta ranskalaista suisti surmaan, nyt kyntten vihreäin on vallitsema. Verrucchion Hurtat, vanha ynnä nuori, nuo, jotka pitivät Montagnan pahoin, hampaitaan käyttää, miss' on käyttäneetkin.
Anna Jolanta syöksyi toilettipöytänsä luo, tarttui hienoon nenäliinaan ja hankasi sillä niin rajusti kasvojensa alaosaa, että ne tulivat niin punaisiksi kuin olisivat olleet maalatut. Hyi, hyi! kiukutteli hän hampaitaan purren; tuhat pisaraa aqva tofanaa kuin yhtä hänen huultensa kosketusta!... Hyi, hyi!
Vanha noita! sanoi hän, kiristäen hampaitaan; vaan kyllä minä pakoitan sinua vastaamaan. Näin sanoen otti hän taskustaan pistoolin. Nähdessään pistoolin kreivitär toistamiseen näytti kovaa mielenliikuntoa. Hän heitti päänsä taaksepäin ja nosti kätensä, ikäänkuin suojellakseen itseään laukausta vastaan sitte vaipui hän selälleen ja jäi liikkumattomaksi.
Mutta ehkä hän ottaisi sinut Aulukselta antaakseen sinut minulle ja minä vuorostani palauttaisin sinut takaisin Pomponian luo." Lygia virkkoi surullisesti: "Tahtoisitko uudestaan nähdä minut Palatinuksella?" Vinitius kiristeli hampaitaan ja vastasi: "En. Olet oikeassa. Olen puhunut kuin hullu. Ei!" Ja äkkiä avautui hänen eteensä pohjaton syvyys.
Se oli vaikea retki, myrsky ja aallot olivat hirmuiset, niin että kuningaskin, vaikka puri hampaitaan yhteen, joutui meritautiin ja oli pakotettu menemään Sofia-jahdilla Pärnun kaupunkiin, jonne muutamat laivat häntä seurasivat. Mutta muut laivat, risteiltyään kovassa ilmassa Helsingin ulkopuolella, pääsivät hädin tuskin Tallinnan satamaan.
Tunnittain hän näin makasi, silloin tällöin vain nosti päänsä, naksutellakseen hampaitaan turkissansa ja silitelläkseen sitä kielellään missä tarvittiin; sitten taas huokasi, nielaisi nautinnosta, ja painoi silmänsä umpeen. Vasta kun päivä jo alkoi kallistua iltapuoleen, avasi Virkku yhtäkkiä silmänsä. Kaukaa kaukaa ulapalta, kotiniemen takaa kuului hänen korviinsa airojen loiske.
Eikö vaan tuo mies iske hampaitaan joka asiaan ... väännä ja käännä! että lopulta ei tiedä, irvisteleekö tuo, vai puhuuko tosissaan. Enemmän olisi vielä tarvinnut! Kylläpä sinä osaat! Mikä meidät lopulta perii? Kiusaus ... ja lankeemus...! Sitte ei auta muu kuin pako. Liian myöhäistä, liian myöhäistä! Annoin jo riisua oriisi valjaista ja viedä talliin. Siinäkö kiusaus?
Lujasti hän puri hampaitaan yhteen ja tarttui vyöhönsä, johon Krates sepän veitsi oli pistetty. Jos hänen vieressään oleva ajaja olisi ollut Publius, niin ilolla hän olisi iskenyt aseensa hänen rintaansa ja sitten itse heittäytynyt hevosten kavioiden ja vaunujen vaskisten pyörien alle. Tahi ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät